Huomasin, että olen vastannut laitoksemme laadullisen tutkimuksen metodiikan opetuksesta pian kymmenen vuotta. Luentoni ovat muuttuneet alkuajoista radikaalisti. Itse asiassa varhaisimmista luennoista ei taida olla jäljellä enää sanaakaan. Luovuin paperille kirjoittamista muistiinpanoistani neljä-viisi vuotta sitten. Käytän toki luennoilla esittämiäni powerpoint dioja muistini tukena. Lisensiaattityöni ohjaaja kertoi, että hänen opiskeluaikanaan assistentti saattoi joutua luennolle kääntämään sivuja professorin lukiessa muistiinpanojansa ääneen. Nuo muistiinpanot eivät olleet tietenkään professorin omia, vaan virkaan kuuluva perintökalleus 1930-luvulta. Metodiikkaa koskevat mielipiteeni ovat jatkuvassa muutoksessa, joten minun on muutettava luentojani (sieltä täältä) joka vuosi.
"Olen parannuksen tehnyt entinen hermeneutikko". Näin kuvaa Pertti Töttö itseään teoksessaan "Pirullisen positivismin paluu". Tuon kirjan luettuani minusta alkoi tuntua, että kuvaus sopii yhä paremmin myös minuun itseeni. Olin opiskeluaikoinani sangen vakuuttunut siitä, että ns. laadullinen tutkimus on mielekkäin ja paras tapa lähestyä koulua, koulutusta ja kasvatusta koskevia kysymyksiä. Tähän liittyy tietenkin "määrällisen tutkimuksen" leimaaminen kovaksi, keinotekoiseksi, etäiseksi ja yleistäväksi. Yleistettävyyden vaatimus oli yksi niistä seikoista, jotka saivat P. Alasuutarinkin sekoamaan sanoissaan tunnetussa teoksessaan "Laadullinen tutkimus". Hänhän väittää (ainakin teoksen aiemmissa painoksissa), ettei laadullista tutkimusta tekevän pidä pitää yleistettävyyttä ongelmana. Töttö kurittaa Alasuutaria tästä lohkaisusta - osoittaen, että leväperäisyys suhtautumisessa yleistettävyyteen, merkitsee tieteellisen argumentoinnin rapauttamista. Töttö jatkaa tästä aiheesta uusimmassa teoksessaan "Syvällistä ja pinnallista: teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutkimuksessa". Hän pohtii sitä, kuinka Freud muodosti tunnetut teoriansa. Aineistona oli alle kymmenen potilasta. Hänen johtopäätöksensä ovat sangen "impressionistisia" Esimerkiksi Freudin ajatus oidipuskompleksista johtuvista oireista ei perustu varsinaisesti ollenkaan empiiriseen aineistoon, vaan Freud tuli ajatelleeksi asiaa pohtiessaan kreikkalaista mytologiaa! Hän löysi ensin myytin ja vasta sitten "tapaukset".
Ellemme pidä yleistettävyyttä jonkin laatuisena tavoitteena - myös kasvatustieteessä, voimme yhtä hyvin alkaa kirjoittamaan sanataidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti