Suomi 24.fi -sivustolla on opinnäytteitä käsittelevä keskusteluryhmä. Monet kirjoittajat valittavat graduangstiaan, joillakin on ikävä ohjaaja, toiset tuulettavat valmistumistaan. Ikäviä ohjaajia käsittelevät kirjoitukset kiinnostavat minua eniten, mutta niistä ehkä joskus toiste. Gradun kirjoittaminen näyttää olevan monelle yhtä tuskaa. Auttaako, jos tunnustan että tutkimuksen kirjoittamisen aloittaminen on minulle aina yhtä vaikeaa? Mieleeni tulee aina kaikenlaisia hommia, jotka muka pitäisi tehdä ennen kun voin aloittaa kirjoittamisen. Tämäkin kirjoitus on yksi sellainen... Voisi luulla, että tutkimusten kirjoittaminen olisi helpottunut kokemuksen karttuessa. Olenhan kirjoittanut gradun, lisurin ja väitöskirjan, sekä niiden lisäksi lukuisia artikkeleita ja raportteja. Tuskaa se on silti aina. Sanotte ehkä, että keskinkertaisuuden on korvattava ahkeruudella puuttuva lahjakkuus. Tunnustan.
Opinnäytteitä tehdessä oppii kyllä kaikenlaista hyvästä aihevalinnasta, kysymyksenasettelusta ja rakenteesta. Silti itse luova prosessi ei ole helpottunut - eikä ilmeisesti koskaan helpotukaan. Aina kun homma alkaa tuntua liian helpolta, on syynä ollut tason laskeminen. Juhlapuheita ja esseitä kirjoittaa helposti, mutta uuden luominen tieteen tekemisen pelisääntöjä noudattaen on raskas urakka. Tästä syystä minun on ollut vaikeaa patistaa opiskelijoita luomaan tekstiä nopeasti. Jotkut ohjaajat patistavat opiskelijoitaan kirjoittamaan "ihan mitä tahansa", tärkeää on, että saa tekstiä syntymään. Ajatuksena on rikkoa valkoisen paperin/ näytön lumous. Tällaiset ohjeet sopivat ehkä joillekin opiskelijoille. Toiset haluavat kypsytellä asioita omassa mielessään, ja kirjoittaa "kerralla valmista". Tein itse oman graduni ja lisurini kuin palapelin. Väitöskirja oli jotakuinkin valmiina päässäni ennen kuin ryhdyin laittamaan sitä paperille.
Hyvää tekstiä syntyy vasta sitten kun on jotain sanottavaa. Sanottavaa syntyy vasta kun on sisällä tutkimuksensa aiheessa. Myös lukeminen on gradun tekemistä. Gradu saattaa edistyä paljonkin, vaikka ei koko ajan kirjoittaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti