Opettajankoulutuslaitokset ja OPM myhäilevät tyytyväisinä siitä, että PISA tulokset ovat osoittaneet opettajankoulutuksen laadun olevan Suomessa korkeammalla tasolla kuin missään muualla. Lopettakaa juhlinta! Suurin osa tällä hetkellä virassa olevista opettajista valmistuivat 10-30 vuotta sitten. Nuo mainiot tulokset saattavat siis kertoa jotakin 1970-80-luvuilla valmistuneiden opettajien tasosta - jos ne ylipäätään kelpaavat opettajankoulutuksen laadun mittareiksi. Opettajankoulutuksessa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon. Opetusryhmien koot ovat nousseet samalla kun lukuisia virkoja on jätetty täyttämättä, opetussuunnitelmista on karsittu valtava määrä "yleissivistävää" ainesta - luottaen siihen, että opiskelijat ovat sisäistäneet lukiokurssinsa hyvin. Samaan aikaan lukioissa on siirrytty kurssimuotoisuuden myötä yhä kauemmas yleissivistävän koulun ihanteesta.
Jotkut vanhemmista kollegoistani ovat sanoneet opiskelijoiden aineenhallintataitoijen vähentyneen viime vuosina. On suuri houkutus laskea tämä vähentyneen opetuksen ja kurssimuotoisen lukion syyksi. En kuitenkaan tee sitä tältä istumalta. Pitääpä jotenkin koettaa polkaista asiasta tutkimusprojekti käyntiin.
Eniten yliopistojen tiukentuneista tulostavoitteista ovat kärsineet taito- ja taideaineet. Yhdessäkään yliopistossa ei ole varaa enää opettaa pianonsoittoa yksittäisopetuksena, kuvataiteen harjoitusten määrää on vähennetty, liikunnan ja käsityön määrää samaten. Suuria muutoksia on tapahtunut myös opetusharjoittelun ohjaamisessa. Ainedidaktikot eivät ennätä nähdä opiskelijoitaan kuin korkeintaan kerran harjoittelujakson aikana - joitakin ei kertaakaan. Tiedän, että moni didaktikko kokee tämän tilanteen erittäin rasittavana; jos he haluavat hoitaa työnsä kunnolla, on sen tapahduttava vapaa-aikana. Tämä kaikki on tapahtunut kymmenen vuoden aikana.
Tiedän, mitä yliopistomme rehtori vastaisi tähän valitusvirteen. Hän ihmettelisi miten tilanne on mahdollista, kun yliopistojen tiedekunnille jakaman rahan määrä on noussut koko ajan. Minne rahat menevät? Minulla on arvaus. Rahan kohdentaminen ei tapahdu tiedekunnassa opettajankoulutuslaitosten toiminnan erityisluonnetta silmälläpitäen. Satsaamme nykyisin aika paljon gradujen ohjaamiseen (työtunteina), olemme luoneet uusia kursseja (varsinkin psykologian ja erityispedagogiikan määrää lienee lisätty)
Uusliberalististen aatteiden mukaisesti meidät on laitettu ajamaan alas "kallista" yksittäis- ja ryhmäopetusta, koska muuten paljastumme tehottomiksi tuhlareiksi. Koeta nyt siinä selittää, että ottamalla osaa tällaiseen näytelmään luovumme vapaaehtoisesti monista opettajankoulutuksen ihanteista.
Jos minun pitäisi kiittää jotakin tahoa PISA tuloksista, kiittäisin 1970-80-luvun sosiaalidemokratiaa (aatetta, en puoluetta), kiittäisin peruskouluideologiaa, pohjoista sijaintiamme ja maahanmuuttopolitiikkaa (opetustoimellamme on ollut helpompaa kuin ruotsalaisilla ja tanskalaisilla kollegoillaan), kiittäisin luterilaisuutta ja pitkää kansakouluperinnettämme ja lopuksi antaisin kiitoksen vielä kaikille aktiivisille ja innostuneille opettajille. Toivon, että uudet opettajat jaksavat paikata koulutuksensa puutteet täydentämällä opintojaan omaehtoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti