käydään katsomassa kysymykset

Järjestimme työparini, prof. S:n kanssa syventävän metodikurssin tentin pari päivää sitten. Tai itse asiassa S sen järjesti ja olin tekevinäni jotain muuta muka kiireisempää. Tentissä oli ollut paljon väkeä ja aloittaminen oli viivästynyt. S. kertoi, että kysymysten näkeminen oli herättänyt hilpeyttä joissakin opiskelijoissa. Yli kaksikymmentä oli jättänyt tyhjän paperin - siis luopunut tentistä. He olivat ilmeisesti tulleet niin sanotusti "katsomaan kysymykset".

Olen sen verran tosikko, että en ollenkaan ymmärrä miten kysymysten katsominen voi edistää opintoja. Minulla on sellainen lapsellinen luulo, että aikaisempien tenttikysymysten keräileminen ei ole kovin hyvä opiskelustrategia.

Miksi kysymykset kannattaa käydä katsomassa?

Eikö tenttiin kannattaisi joko valmistautua kunnolla tai ei ollenkaan. Eikö se, että selailen kirjaa hätäisesti, ja käyn katsomassa kysymykset, vie lopulta eniten energiaa? Ja murentaahan se jossain vaiheessa itseluottamustakin... Tai oikeastaan vain reflektiokykyiset opiskelijat ovat vaarassa. Muut voivat tukeutua attribuutioihin. Tässäpä pari kätevää selitystä:

1. En edes yrittänyt tosissani
   
2. No se on ihan hullu tentaattori
3. Se kurssi on aivan liian vaativa tavalliselle opettajaopiskelijalle
4. tuli yllättäviä muita kiireitä, joten en pystynyt opiskelemaan (vaikka niin on käynyt jo kaksi kertaa peräkkäin)
   

Selitykset 2 ja 3 ovat vaarallisia ja pidemmän päälle epäterveellisiä.

Ehkä kysymykset kannattaa käydä katsomassa, vaikka ei olekaan valmistautunut tenttiin ollenkaan. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka onni potkaisisi "helpon" kysymyksen muodossa. Tarkoitan tässä helpolla kysymyksellä sellaista, mihin voi vastata tenttikirjan sisällysluettelon/ yleistietojen tai koulutuksen aikana omaksuttujen fraasien avulla. Pelkäänpä, että kasvatustieteessä on edelleenkin niitä tenttejä, joista pääsee läpi korostamalla "oppijan yksilöllisyyttä" ja hänen "kaikenpuolisen kehityksensä tukemista". Fraasia voi täydentää kirjoittamalla jotain ympäri pyöreää lapsen psyykkisen, fyysisen ja motorisen kehityksen huomioimisen tärkeydestä. Onko näin?

ajatusleikki

Ajatusleikit voivat olla vaarallisia, mutta menköön nyt tämän kerran:

Ihmisten luokitteleminen on hauska ja julma harrastus. Seuraava luokittelu ei taida olla ihan ... hmm.. no, päätelkää itse.

Pitkän kokemukseni ja loistavan ihmistuntemukseni perusteella esitän, että psykologian, erityispedagogiikan ja monen muun "sosiaalialan" opiskelijat voidaan jakaa kolmeen - luultavasti yhtä suureen ryhmään:

1. (33,3%) Maailmanparantajat: He uskovat pystyvänsä tekemään maailmasta paremman paikan. Ja toden totta, he ovat todella tärkeä ryhmä: ilman heitä maailma olisi paljon pahempi paikka.
   
2. (33,3%) Tirkistelijät: Heille koulutus tarjoaa "extreme -kokemuksia", kuvauksia kauheista ihmiskohtaloista, tietoa siitä mikä kaikki voi mennä elämässä pieleen. Pohjimmiltaan kyse on halusta kauhistella sitä, miten surkeasti toisilla on asiat. Samalla kun tuo voyerismi tuo tyydytystä, se myös lohduttaa. Tirkistelijälle on lopulta tärkeää se, että jollakin muulla on asiat huonommin kuin hänellä itsellään. Hän ei kuitenkaan ikinä myönnä edes ajattelevansa mitään tällaista.
   
3. (33,3%) Kouluttajan kannalta hankalin ryhmä on "Itsensäparantajat". He hakevat koulutuksesta ratkaisua omiin psyykkisiin ongelmiinsa. He ei ole välttämättä tietoisia motiiveistaan koulutuksen alussa, mutta itsensäparantajalla voi olla epämääräinen tunne siitä, että hänellä ei ole kaikki ihan kunnossa. Reflektiokykyisimmät itsensäparantajat kehittyvät koulutuksen kuluessa maailmanparantajiksi tai tirkistelijöiksi.
   

Tirkistelijä voi muuttua maailmanparantajiksi kun kyllästyy extremeen. Ne jotka eivät kestäkään extremeä voivat joutua pöydän toiselle puolelle. Maailmanparantajia uhkaa kyynistyminen, mutta sen prosessin tulos ei mahdu tälle asteikolle.

Itseymmärrystä voi kai lisätä opintojen avulla. Ehkä se on siihen hyväkin keino. Voikohan oppimisvaikeuksista koko kouluaikansa kärsinyt voi saada lisää itsevarmuutta tutustumalla evaluaation teoriaan?

Ehkä on olemassa vielä neljäs ryhmä: manipuloijat. Tähän ryhmään kuulusivat ne, jotka hakevat psykologian opinnoista keinoja saada vaikutusvaltaa (sopii hyvin mm. moniin konsultteihin). Jätän tämän ryhmän kuitenkin muodostamatta, sillä minusta tuntuu ettei sitä todellisuudessa ole. Tarkoitan, että manipulaattorieilla ei yleensä ole todellista substanssiosaamista.

muut tietävät mitä sanot

Seurailen mielenkiinnolla muutamaa moottoripyöräfoorumia. Vakituinen foorumikierrokseni alkaa yleensä pohjoisamerikkalaiselta BMW-K.com sivustolta. BMW -moottoripyörä ei omasta mielestäni ole mikään erityinen signaali omistajansa arvoista tai makutottumuksista. Kuitenkin tuota sivustoa lukiessani olen havainnut, että porukka vaikuttaa melko varakkaalta. Monella on tallissaan useampia pyöriä, toiset ostelevat tuhansien eurojen viritysosia - eikä ainakaan kavereille näytetä, että lompakon keveneminen tuntuisi jossain. BMW -kuskit toistelevat toisilleen, että he omistavat korkeatasoisen ja näyttävän moottoripyörän. Samalla muistetaan halveksia japanilaisia "tusinamopoja", "muoviluoteja".

Foorumin ylläpitäjä "Shiva" on aivan oma lukunsa. Kukaan ei ole pystynyt selvittämään, saako hän palkkaa BMW-USA:lta, vai onko hänen kiivas, lähes uskonnon omainen luottamuksensa baijerilaisen moottoritehtaan tuotteisiin aivan sisäsyntyistä. No joka tapauksessa "Shiva" on mielestään ammattimainen koeajaja ja erehtymätön moottoripyöräasiantuntija. Ja varokoon se, joka kehtaa väittää, että viattomassa K-sarjan BMW:ssä voisi olla vikoja tai peräti suunnitteluvirheitä. Myös Harley Dawitsonin kehuminen on kiellettyä. Toisaalta on sanottava, että foorumiin kuuluu erittäin asiantuntevia ja avuliaita pitkän linjan motoristeja. Tuo seikka - sekä Evoluzionen (viritysosafirma) Kenin kommentit tekevät BMW-k:sta mielenkiintoisen keskustelualueen. Olen viime aikoina ollut havaisevinani, että maahantuojan ja itse valmistajankin on täytynyt alistua ottamaan huomioon foorumilla raportoidut puutteet ja viat. Pikkuvikoja kieltäydyttiin aiemmin korjaamasta väittämällä, että vastaavaa ei ole esiintynyt muilla... Nykyään homma ei käykään enää niin. Tälläkin hetkellä foorumeilla pyörii nimilistoja, jossa voi raportoida oman prätkänsä vioista. Sitten tehdään yhteenlaskua.

Jos Shivan foorumi on sivistyneille ja varakkaille, niin k-bikes.com on kapinallisille. Siellä käyty keskustelu muistuttaa usein sellaista, mitä voi kuulla pubeissa illan puolivälissä. Hyvää vastapainoa edelliseen verrattuna.

Kolmas vakituisesti seuraamani MP -foorumi on kotimainen moottoripyörät.org. Sivustolla käydään kaikenlaisia keskusteluja, eikä noobeja yleensä karsasteta - ainakaan jos he kuuluvat samaan heimoon. Tunnelma on yleensä rento ja leppoisa... tai no, ellei huomioida paria keskustelunaihetta. Varma vääntö syntyy tällä tavalla:

1. Olen aloitteleva moottoripyöräilijä. Kannattaako minun hankkia nahkat vai goreasu?
2. Ducati vs. muu maailma
   
3. Custom vs. kyykyt (HD vs. muu maailma)

Viime päivinä moni keskustelija on kommentoinut YLE:n uutisoimaa Erkki Tuomiojan ehdotusta bensakorttien käyttöönotosta. Porukka kirjoittaa oikeasti tai leikisti raivoissaan siitä, kuinka kaikki poliitikot ja etenkin Tuomioja ovat epäluotettavia typeryksiä. Tämä toistuu useammissa kannanotoissa, vaikka jotkut näyttävätkin huomanneen asiaan liittyvän muitakin näkökohtia. Asian uutisoinut toimittaja "unohti" mainita, että kommentti oli ironinen ajatusleikki. Kuvio on hämmästyttävällä tavalla sama kuin se parin viikon takainen Tali-Ihantala -jupakka. En voi uskoa, että kokenut poliitikko katsoisi asiakseen ehdoin tahdoin herjata ensiksi suomalaisten "pyhintä taistelua" ja sitten seuraavalla viikolla ehdottaa yksityisautoilun rajoittamista - onhan auto yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden symboli :-).

Hei, mutta pakastahan puuttuu enää se, että jokin lehti kertoisi Tuomiojan ehdottaneen uutta kieltolakia. Silloin hänet olisi pelattu pois sos.dem puolueen puheenjohtajakisasta ja paikka voitaisiin täyttää jollakin YLE:n toimittajien ja Kristiina -instituutin hyväksymällä hakijalla. Oma arvaukseni on, että "tiedotussota" liittyy olennaisesti puheenjohtajavaaliin.

Koko tuo Tuomioja -jupakka on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän voit itse vaikuttaa siihen mitä muut luulevat sinun sanoneen.

vain opettaja voi käyttäytyä huonosti

Eilisen (21.2.2008) Iltalehden lööpissä kerrottiin, että: "Poliisi tutkii 7-vuotiaan pahoinpitelyä. Äidin tuska: Opettaja kävi poikani kimppuun". Ostin lehden, ja näin oli raflaava lööppi tehnyt tehtävänsä.

Lehden sisäsivuilla oleva juttu sai verenpaineeni nousemaan. Iltalehden valpas toimittaja Karri Lehtiö on onnistunut vääntämään lööpin siitä, että koululaisen äiti on jättänyt tutkintapyynnön lapsensa erityisopettajan toiminnasta.

Mielestäni tässä asiassa ei uutiskynnyksen pitäisi ylittyä - ei ainakaan ennen kuin syytekynnyksen on todettu ylittyneen. Karri Lehtiö kirjoittaa tekstissään, että "Poliisi epäilee: opettaja pahoinpiteli 7-vuotiaan". Ei poliisi epäile, vaan tutkii. Ole Karri tarkkana käsitteiden kanssa. Tutkintapyyntö ei merkitse sitä, että opettaja olisi syyllinen. Poliisi ryhtyy tutkimaan asiaa, kun on todennäköisiä syitä epäillä rikosta. Tutkinnan jälkeen päätetään, ylittyykö syytekynnys. Ja vaikka syyte tulisikin, se merkitsee asian viemistä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Lehtitietojen perusteella lapsi ei osannut kertoa, mitä koulussa oli tapahtunut. Tämä ja pari muutakin tietoa viittaa siihen, että kyseessä ei ole aivan tavallinen oppilas, ei myöskään sosiopaatti. Nämä ovat vaikeita asioita. Poliisi on luultavasti arvioinut - ihan oikein - että asiaa on tutkittava koska oppilaalla ei ole kykyä kuvata tapahtumia. Lisäksi vanhemmat varmastikin epäilevät, että koulusta ei saa puolueetonta kuvausta tapahtumista, ja ovat siksi kääntyneet poliisin puoleen. Ymmärrettävää ja selvää. Vanhemmat pitävät oman lapsensa puolta, vaikka se merkitsisikin toisten silmissä ylireagointia. He tuntevat lapsensa, ja tietävät milloin hän ei käyttäydy normaalisti (so. on tolaltaan). Jotain on tapahtunut.

Olisi hyvä, jos iltalehti seuraisi tätä juttua loppuun saakka. Tuleeko syytettä, miten käy oikeudessa. Samalla voisitte julkaista pienen tietopaketin siitä, kuinka moni poliisille estetty tutkintapyyntö on viime vuosina johtanut opettajan tuomioon syylliseksi virkavirheeseen. Entä kuinka moni opettaja on saanut tuomion oppilaaseen kohdistuneesta väkivallasta? Luulen, että OAJ:n lakimies osaa vastata kysymyksiinne.

Käsitykseni mukaan todella moni tällaisista jutuista paljastuu lopulta aivan toiseksi kuin miltä aluksi näytti, mutta ne eivät ole uutisia. Opettajan salassapitovelvollisuus estää häntä puolustautumasta julkisesti. Tällaisten juttujen taustalla on usein vanhempien omat ongelmat yhdistyneenä epämääräiseen tunteeseen siitä, että oma lapsi ei ole normaali.

Tässä uutisoidussa tapauksessa kyse lienee kuitenkin muusta. Ymmärsin rauhoituttuani, ettei tilanteen ymmärtämisen kannalta olennaista tietoa ei kerrottu lehtijutussa. Kuitenkin erityispedagogiikkaa tuntevat lukijat osaavat varmasti tehdä johtopäätöksiä miksi tutkinta aloitettiin, vaikka oppilas ei pysty kertomaan mitä oli tapahtunut, eikä hänestä ilmeisesti ole löytynyt merkkejä väkivallasta. Kannattaa kiinnittää huomiota lehtijutussa olleeseen tietoon oppilaan herkkyydestä ääniin.

Toivon, että mikäli tuo jutussa mainittu erityisopettaja todetaan syyttömäksi, hän tekee tutkintapyynnön Äidistä. Ei kostoksi, vaan siksi koska vanhemmat päättivät käyttää julkisuutta hyväkseen ajaakseen omaa asiaansa. Rikosnimikkeenä on "perätön ilmianto". Iltalehden juttu toimisi tässä oikeusjutussa oivallisena näyttönä.

Yleisesti ottaen - viittaamatta nyt edellä käsittelemääni tapaukseen - voidaan kai todeta, että oppilaiden erilaisten ongelmien diagnosointi johtaa dilemmaan. Kun jokaisen käytöshäiriön - en puhu nyt vammaisuudesta - taustalla nähdään olevan diagnostisoitavissa oleva kehityshäiriö, yksilöllinen piirre, sairaus tai erityislaatuisuus, ei huonoa käytöstä enää ole. Se, mikä ulkopuolisesta näyttää oppilaan huonolta käytökseltä onkin vain jonkin erityislaatuisuuden tulosta. Tällaisessa maailmassa vain opettaja voi käyttäytyä huonosti.

En tietenkään moiti diagnoosien tekemistä, vaikka epäilenkin suuresti joidenkin diagnoosien pätevyyttä. Esimerkiksi ADHD -diagnoosi tehdään arvioimalla, toteutuvatko kyselylomakkeessa esitetyt - melko yleisluonteiset väittämät. On osoitettu, että tämänkaltaiset diagnoosit ovat hyvin kulttuurisidonnaisia.

"Huonosti käyttäytyvä opettaja" -juttuja ei saa ohittaa olankohautuksella, sillä ammattikuntaan kuuluu varmasti myös alalle epäsopivia henkilöitä. Myös opettajat voivat kärsiä mielen- tai persoonallisuuden häiriöistä. Siksi jokainen tapaus on periaatteessa tutkittava ja otettava vakavasti. Jossakin kulkee kuitenkin kohtuuden raja, täydellinen epäluottamus virkamiehiin on ehkä tuhoisempaa kuin täydellinen luottamus.

hiljaisuuden jälkeen

Hallintovirkamiehen dilemma on siinä, että mitä enemmän asioista tietää, sitä vähemmän niistä voi kertoa. Omista asioistani voisin tietenkin kirjoittaa, mutta en usko niiden kiinnostavan ketään. Ehkäpä silti uskallan taas vähän avautua, mutta varoitan jo nyt: olette lukeneet tämän virren jo monta kertaa.

Näyttää siltä, että olen käytännössä pätevä mitä erilaisimpiin tehtäviin, mutta muodollista pätevyyttä en vaan näytä saavuttavan. Toimin esimiehenä, erilaisten työryhmien puheenjohtajana, laitoksessamme annettavan opetuksen vastaavana johtajana, kansainvälisten asioiden vastaavana johtajana, väitöskirjaohjaajana, luennoitsijana jne. jne. Systeemi toimii kuitenkin sillä tavoin, että näistä tehtävistä ei voi saada palkankorotusta ennen kuin saavutan professuurin. Muistelen, että UPJ:n (nykyisin VPJ) piti korjata tällaisia epäkohtia. "Vaatitasoa" ei kuulema voi avata tänä vuonna ilman, että myös "henkiosa"avataan. Ja henkiosaa on toivotonta avata koska en ole professori. Kätevää! Kysytte ehkä, että miksi sitten suostun hallinnon orjaksi. Teen sen luultavasti lojaalisuudesta. Laitoksemme johtaja tekee vielä enemmän töitä, ja käytännössä ilman korvausta.

Se suuri englanninkielinen artikkelini tuli takaisin refereelausuntojen kera. Toinen referee moitti, että en ollut huomioinut erästä viime syksynä ilmestynyttä väitöskirjaa ja keväällä NERA:ssa ollutta esitystä. Totta, totta. Ei pitäisi selitellä, mutta silloin juttuni oli jo käytännössä kirjoitettu.

Huhu kertoo, että laitoksemme toimintatavat tullaan arvioimaan ensi keväänä. Tämä on pistänyt vipinää toiminta-asiakirjan laatimiseen. Tuosta asiakirjasta pitäisi löytyä ohjeet oikeastaan kaikkiin mahdollisiin opiskelussa ja hallintotoimissa eteen tuleviin ongelmatilanteisiin. Tämänpäiväisessä kokouksessa mietimme muun muassa, että mitä kirjoitamme otsikon "päihteiden käyttö" alle. Toimintatapa on selvä, mikäli asia koskee työntekijää, mutta epäselvä, jos kyseessä on opiskelija. Voimme kehottaa opiskelijaa hakeutumaan hoitoon, mutta päihtyneen poistaminen luennolta tai demolta on vaikeaa. Opettajalla pitäisi olla pätevää näyttöä väärinkäytöksestä. Lisäksi yliopiston johtosääntö ei tunne sellaista rikkomusta kuin "päihteiden alaisena opetukseen osallistuminen", joten opetuksesta poistaminenkin on vähän kyseenalaista. Ennakkotapauksia ei taida paljoa olla.

Opiskelurikkomus merkitsee käytännössä tenttivilppiä tai plagiointia. Aika kauas on tultu siitä, kun seminaarin lehtorit partioivat kaupungin kadulla ja pelkkä epäilys mahdollisesta viinankäytöstä johti erottamiseen. Onneksi tällaista tapausta ei tietääkseni ole tullut eteemme. Entä, jos opiskelija kärsii mielenterveysongelmista? Tilanne on sama: meillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan (ellei hän laiminlyö opintojaan). Ja jo pelkkien tilastotietojen valossa voidaan tehdä se päätelmä, että yliopisto-opiskelijoiden joukossa on vakavista mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä.

Tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta korostava hallintokulttuurimme on johtanut siihen, että opiskelijoiden tekemiin räikeisiin rikkomuksiin on todella hankala puuttua - varsinkin sellaisessa tapauksessa, jossa vastapuoli ajaa ponnekkaasti asiaansa. Ymmärrän hyvin miksi tähän on tultu. Toisessa ääripäässä lymyää vielä pahempi peikko: diktatuuri ja mielivaltaisuus.


Kuva: BMW:n oudosta respect -videosta. En oikein osaa samaistua tuohon K1200R:ää ajavaan palkkionmetsästäjään; mutta hei enää reilu kaksi kuukautta...