Maksaessani laskua prahalaisessa oluttuvassa, huomasin kahdensadan korunan setelissä tutut kasvot. Te ajattelette tietenkin, että olin arvioinut väärin tsekkiläisen oluen vahvuuden ja alkanut nähdä näkyjä. Ei sentään! Kuten sivistyneet lukijani tietävät, on kahden sadan korunan setelissä Johann Amos Komenskyn kuva (1592-1670). Kasvatuksen historian oppikirjoissa hänen nimensä kirjoitetaan usein latinalaisessa muodossa Comenius. Comenius sopii hyvin tsekkiläiseen kulttuurikaanoniin, sillä hänen elämänsä oli huolien ja vaikeuksien täyttämä (kuten lähes jokaisen muunkin tsekkiläisen kansallissankarin).
Lukiessani opiskelijoiden laatimia kasvatushistorian- ja filosofian esseitä, rupesin kerran miettimään millaiset ihmiset päätyvät kasvatusfilosofeiksi. Ryhdyin selvittämään asiaa järjestelmällisesti ja havaitsin, että yllättävän moni "koulu-uudistaja" on elämän kolhima. Te ajattelette nyt, että millä perusteella voin pitää jotakin elämää vaikeana ja toista helppona. Niinpä! Tehtävä on erittäin ongelmallinen, varsinkin kun "vaikeudet" pitäisi osata suhteuttaa historialliseen kontekstiinsa. Luulen silti, että historiallisesti tarkasteltunakin esimerkiksi Comeniusta voisi pitää "elämän kolhimana".
Comeniusta kohtasi koettelemus toisensa jälkeen. Hän jä orvoksi kymmenvuotiaana, aikuisena häneltä kuoli ruttoon vaimo ja lapset, hänen kotinsa ja kallisarvoinen kirjastonsa paloivat, häntä vainottiin uskonsa tähden. Loppuelämänsä Comenius vietti maanpaossa. Tuntuu varsin ymmärrettävältä, että vanhempansa, sisaruksensa, vaimonsa ja lapsensa menettänyt sekä sodan (30-vuotinen sota) julmuudet nähnyt mies halusi etsiä ratkaisua yhteiskunnallisiin ongelmiin. Comenius ajatteli, että yhteiskunnallinen muutos voitaisiin saada aikaan kasvatusta ja koulutusta uudistamalla. Ajatus ei sinänsä ollut uusi (vrt. Platon), mutta keinot ja toteutustapa oli. Uudistuksen päämääränä olisi saada lapset arvostamaan ja kaipaamaan rauhaa.
Comeniuksen mietteitä lukiessa ei voi olla huomaamatta hänen elämänkokemustensa ja kasvatusajattelunsa keskinäistä suhdetta. Hän näyttää olleen itsekin tietoinen tästä kirjoittaessaan, että "elämä on Jumalan viisauden koulu". Kyse ei ole kuitenkaan yksinkertaisesta "kärsimys kasvattaa" –ajattelutavasta, vaikka se muutoin sopisikin hyvin hussilaisen reformistin maailmankuvaan. Comeniuksen "elämänkoulussa" yksilö nähdään kyllä Jumalan armoilla olevana objektina mutta myös aktiivisena, omaa elämäänsä muokkaavana toimijana. Jokainen valmistaa itse autuutensa, jokainen on lopulta itse vastuussa teoistaan.
Monessa vanhassa kasvatushistorian yleisesityksissä viitataan Comeniuksen sutkaisuun: "kuriton koulu on vedetön mylly". Kaikuvatko tässä vertauksessa myllärin pojan omat elämänkokemukset? Ei niinkään. Kyse on vanhasta tsekkiläisestä sananlaskusta. Se on huonosti valittu katkelma Comeniuksen laajasta tuotannosta, sillä sananlaskun henki sopii sangen huonosti Comeniuksen kasvatusajatteluun. Comenius käyttää sitä vain päästäkseen pohtimaan kuri- ja rangaistuskysymyksiä syvemmin. Jos opinnot järjestetään oikeaan tapaan, ei opettajien tarvitse turvautua ankaraan kuriin – opetti Comenius. Hän totesi myös, että: "Ruoskan läiske ja selkäsauna ovat kokonaan tehottomat kasvattamaan nuorten tiedonrakkautta". Eräässä toisessa yhteydessä Comenius puhuu koulusta kaiken oppilaan henkisen kehityksen murentavana "survinmyllynä". Mylly on sangen itsestään lankeava totaalisen laitoksen vertauskuva varmasti myös muille kuin myllärin pojalle.
Monella muullakin koululaitoksen uudistajalla näyttää olleen henkillökohtainen missio. Kirjoitan heistä ehkä joskus toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti