lauantaina, lokakuuta 08, 2005
katkera mutta keskinkertainen
Jokaisen akateemisella uralla menestyneen henkilön ura on entisten työtovereiden ruumiiden reunustama. Poikkeuksena tästä ovat tietenkin oikeat nerot, sellaiset tutkijat ja opettajat, jotka erottuvat päätä pidempinä meistä ahkerista keskinkertaisuuksista. Ajattelen nyt esimerkiksi akateemikko Pekka Jauhoa tai vaikkapa Tauno Nurmelaa.
Meissä opettajissa on kai paljon narsisteja - tunnistan merkit myös itsessäni. Kun narsisti ei saa päteä hän ensin masentuu ja sitten katkeroituu. Yliopiston käytävät ovat täynnä tallaisia katkeroituneita puurtajia. UPJ on mielestäni lisännyt tuon "perus"katkeruuden määrää suunnattomasti. Meidät laitetaan kilpailemaan keskenään alati vaihtuvilla ja sangen epäreiluilla säännöillä. Nuo säännöt suosivat meitä lyhytjännitteisiä, hallinto-orientoituneita ja puolivillaisia raportteja suoltavia tutkijoita. Ne suosivat julkkistutkijoita ja akateemisia tähtiä. Ne suosivat ryhmäjulkaisuja tehtailevia dynaamisia tiimityöskentelijöitä. Ne eivät suosi opettajia, eivätkä hiljaa aihettaan kypsytteleviä, laajaa sivistyneisyyttä tavoittelevia "vanhan ajan" tiedemiehiä ja -naisia.
UPJ:tä edelsi siirtyminen kokonaistyöaikoihin (1990-luvun puolivälissä). Ajatuksena oli, että kun kaikkien pitää tehdä työsuunnitelma, ja merkitä siihen etukäteen tulevan vuoden työnsä, niin laiskottelijat jäävät helpommin kiinni. Mielestäni lopputulos oli päinvastainen. Nyt kuka tahansa voi ilmoittaa, että se ja se homma ei kuulu tehtäviin - ainkaan jos sitä ei ole mainittu hyväksytyssä työsuunnitelmassa. Nyt saa ihan luvan kanssa jättää sellaisia hommia tekemättä, jotka ennen olivat normaaleja virkaan kuuluvia tehtäviä. Samalla aloitettiin se pelleily, ettei viroissa ole ennalta määrättyä opetusvelvollisuutta; kaikki neuvotellaan erikseen. Hyvä neuvottelija tai hankala riitapukari saa usein neuvoteltua itselleen mukavammat edut kuin kiltti puurtaja.
Mitäpä tässä valittamaan. Yliopisto on feodaalijärjestelmä, ja siksi on luonnollista, että ruhtinaat saavat verotuloja, vaikka eivät sitä teoillaan ansaitsisikaan. Aseenkantajaa ei voi verrata ritariin, eikä lakeijan odoteta kommentoivan herransa tekemisiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti