Kasvatustieteen tohtori Maarit Laurento on esiintynyt julkisuudessa astrologian asiantuntijana. Hänen tekstiensä perusteella saa vaikutelman, että hän itsekin pitää astrologiaa varteenotettavana menetelmänä analysoitaessa ihmisen persoonallisuutta ja henkistä tilaa. Artikkelissaan "Astrologia ja tieteiden välinen keskustelu" Laurento koettaa ensiksi kumota astrologiaa kohtaan esitettyjä vastaväitteitä. Mikään vastaväite ei tule hänen mieltään muuttamaan (sama koskee muuten kaikkia muitakin tämän kaltaisia uskomuksia) Jos joku haluaa uskoa kivien energiakenttiin, ei hänen mieltään muuteta millään mittaustuloksella. Laurento ei näytä ymmärtävän, että tiedeyhteisön tehtävänä ei ole osoittaa astrologian toimivuutta, vaan se on hänen ja muiden hänen kaltaistensa tehtävä. Artikkelinsa lopussa Laurento osoittaa, kuinka astrologia on tietyn tyyppistä semiotiikkaa, miten se täydentää psykologiaa ja on läheisessä suhteessa tulevaisuudentutkimukseen.Tohtori laurento saa tietenkin uskoa mitä ja mihin haluaa. Se on hänen oikeutensa - ja tavallaan Laurento osoittaa aikamoista rohkeutta tuodessaan näkemyksiään esiin. En millään haluaisi olla se ryppyotsainen skeptikko, joka on tehnyt skeptisyydestään itselleen vankilan. Miksi sitten vaahtoan tästä harmittomasta ja hauskastakin puheenvuorosta?
En osaa kuvitella, että kukaan psykologiasta, luonnontieteistä tai vaikkapa lääketieteestä väitellyt henkilö esiintyisi julkisesti astrologian puolestapuhujana (ellei erilaisia ö-luokan yliopistoja ja ostettuja tutkintotodistuksia oteta huomioon). Tieteellisen koulutuksen tavoitteena on muuttaa yksilön maailmankuvaa. Tuossa maailmankuvassa ei yliluonnollisille tai pseudotieteellisille näkemyksille ole sijaa. Uteliaisuudelle ja avoimuudelle kylläkin. Eikö kasvatustieteellinen koulutus kehitä opiskelijoissaan samanlaisia ominaisuuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti