sunnuntaina, tammikuuta 15, 2006

siirakin sanoja


Olen joutunut laiminlyömään teitä, oi lukijani. Olette ehkä aprikoieet, miksi blogissani on ollut niin hiljaista. Loppuiko Telemakhokselta sanottava tai into, vai joutuko hän pakolliselle "hyvä alainen" kurssille? Ei, ei, ei.

Olen kirjoittanut tutkimusta. Se ei tietenkään ole mikään uutinen. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että jouduin kolmen keskeneräisen työn loukkuun. Olin luvannut kirjoituksia vähän liian monelle suunnalle, ja yliarvioinut voimani. Onneksi sain päätoimittajalta lisää aikaa. Kiitos Pekka R!

Tutkimussarjan ensimmäinen valmistui eilen illalla. Siitä tuli mielestäni aika hyvä (käsittelee valintakokeissa useaan kertaan hylättyjä). Nyt työn alla on tutkimus opettajuuteen ja opiskelijavalintoihin liittyvistä myyteistä.

Ennen sukeltamistani opiskelijavalintatutkimuksen ihmeelliseen maailmaan, oli puhetta nöyryyden ja vaatimattomuuden kulttuurista. Kuten joku jo ehti huomauttaa Rita Maestran sivuilla käydyssä keskustelussam on ilmiö on tietyllä tapaa protestanttiseen maailmaan liittyvä. Weberin protestanttinen etiikka on aika loppuunkaluttu aihe - harmi, että sitä käytetään vähän kaiken selittäjänä. Ehkäpä ilmiön syvällä olevat juuret löytyvät silti kristillisestä etiikasta.

Mainitsin jossain keskustelussa "Siirakin" (oik. Jhesu Syrak) apogryfikirjan, mistä muuten on juri julkaistu uusi käännös. Tuon linkin takana oleva teksti lienee jostakin vanhemmasta versiosta peräisin, ehkä siitä 1800-luvun lopulla ilmestyneestä hartauskirjasta.

Tutkiessani 1800-luvun suomalaista kasvatusajattelua törmäsin usein "Siirakkiin". Fenniomaanisivistyneistö katsoi syyrakin opetusten sopivan hyvin yksinkertaisille talonpojille. Ei siis ihme, että esimerkiksi Seitsemässä veljeksessä on kohtia, joissa tutkijat ovat nähneet yhteyksiä aikansa hengelliseen kirjallisuuteen ja tähän tässä puheena olleeseen "tapakasvattajaan".

Mitä Jesus Ben Siirak opetti? No tässä yksi hänen mietelmänsä:
”Rehu ja vitsa ja kuorma aasille, leipä ja kuri ja työ palvelijalle" (Siir. 33:25).

Luther selitti yllä olevaa ohjetta tähän tapaan:
"...vanhemmat eivät saa olla laupiaita lapsilleen, kun nämä ovat pahoja: heitä on heti ku­ri­tet­tava. Isäntä ja emäntäkään eivät saa olla liiaksi laupiaita palkollisilleen, vaan kaikki pa­huus on ansion mukaan hellimättä rangaistava. Sitä Jumala heiltä vaatii; elleivät sitä tee, hei­dän on siitä kerran tehtävä Jumalalle tarkka ja ankara tili".

Toisaalta Luther varoitti, että ansaitsematon rangaistus, mielivalta, herättää vain vihaa ja uppiniskaisuutta. Hän varoittaa vanhempia ja isäntäväkeä yhtälailla liiallisesta laupeudesta kuin ankaruudestakin. Kummatkin ovat merkkejä vanhemman — tässä tapauksessa isännän — viran huonosta hoitamisesta ja kutsumuksen laiminlyönnistä. Tällä tavoin Lutherin muotoilema kutsumusetiikka yhdistyy läheisesti hänen regimenttioppiinsa.

Lutherin näkemysten tulkitseminen on todella vaikeaa. Hän kirjoitti eri aikoina sangen eri tavoin - ja esimerkiksi Lutherin kasvatusnäkemykset muuttuivat voimakkaasti hänen saadessaan omaa perhettä.

3 kommenttia:

Rita Maestra kirjoitti...

Jos muistan oikein Lutherilla oli kammottava kotikasvatus.

Ajattelin sinua kun Tony kirjoitteli tänään kommenttiboksissani Steinerkoulusta, ja sitä että olisiko sinulla jotain sanottavaa siitä aiheesta. Joko kommentoiden tai postaten.

Telemakhos kirjoitti...

Psykoanalyytikko Erikson esittää teoksessaan "Nuori Luther" provokatiivisesti, mutta sangen monipuolisesti perustellen väitteen: Martti Luther kapinoi ensin omaa isäänsä, sitten taivaanisää vastaan.

Nämä kaksi kapinaa ovat Eriksonin käsityksen mukaan läheisesti toisiinsa liittyviä.

Lutherin kotikasvatus oli luultavasti sangen ankaraa - siis oman aikansa mittapuihin verrattunakin. Erikson tosin huomautti, että Lutherilla oli ylikehittynyt velvollisuudentunto.

Lutherin kasvatuksesta esittämät mielipiteet eivät poikkea juuri lainkaan aikakautensa ihanteista. Harhautuneen sielun palauttamista oikealle tielle pidettiin jo keskiajalla kristityn velvollisuutena. Tähän liittyen tottelemattomien lasten piiskaaminen ymmärrettiin niin ikään kaikkien lähimmäisten velvollisuudeksi.

Kops kirjoitti...

"Jotenkin ilotonta aikaa" tulee mieleen kun vähänkin lukee jotain kirkkohistoriaan viittaavaa. Pelkkä sana Lutherkin puistattaa minua.

Ei mikään ihme että kapinaa on aina esiintynyt kiihkoilua ja ahdasmielisyyttä vastaan. Joskus siinä sitten vaan lähdetään toiseen äärimmäisyyteen ja taas tulee pulmia.