KUVA: Chris Sweeney, punkkaribändi The Dead Pets'in laulaja ja "feikki" kapellimestari.Seuraan mielenkiinnolla eräällä keskustelufoorumeilla käytävää keskustelua luokanopettajakoulutuksen valintakokeisiin valmistautumisesta. Olen itse osallistunut haastattelijana ja kirjakuulustelun korjaajana useisiin valintakokeisiin. Niin, ja kerran olin itsekin arvioitavana. Siihen aikaan valintakokeeseen kuului vielä opetusnäytteen antaminen luokan edessä. Sain tehtäväkseni pitää opetustuokion sisiliskosta. Se meni kai aika hyvin, koska minut valittiin koulutukseen. No se on toinen juttu. Tarkoitukseni oli pohtia valintahaastatteluun valmistautumista, ei tunnelmoida ikivanhoilla muistoilla.
Keskustelufoorumeilla esiintyy karkeasti ottaen kahdenlaisia mielipiteitä haastateltavana olemisesta. Toiset neuvovat, että kannattaa olla rehellisesti oma itsensä; osa taas korostaa, että kyseessä on näytelmä jossa on tarkoitus ottaa hyvän hakijan rooli (mikä se sitten lieneekin).
Suomen televisiossa esitettiin viime keväänä englantilaisen Channel 4:n tuottama sarja "Faking it" (suom. roolihuijaus... hyvä suomennos sikäli, että "faking it" -on aika kaksimielinen ilmaus). Sarjan kaikkien osien kaava on sama: henkilö valmennetaan kuukaudessa esittämään jotakin sellaista ammattilaista, johon hänen habitukseensa tai koulutukseensa näyttää sopivan huonosti. Valmentajat koulivat feikkaajan suullista ilmaisua, äänenpainoja, opettavat rooliin sopivaa käyttäytymistä ja kehonkieltä, ehkä kertovat vielä jonkin fraasin ja ammattisanan. Lopuksi toinen asiantuntijaraati koettaa löytää "teeskenteljän" muutaman henkilön joukosta. Muilla kokeeseen osallistuvilla henkilöillä on enemmän ammattikokemusta kuin feikkaajalla, mutta toisaalta heitä ei ole valmennettu. Arvaus menee aika usein pieleen. Mitä sitten? Sarjahan on luultavasti käsikirjoitettu näytelmä, ei dokumentti.
Ilmeillä, eleillä, katseella ja asennoilla on merkitystä varsinkin luotaessa henkilöstä ensivaikutelmaa. Tuo vaikutus on sitä suurempi, mitä kokemattomampia arvioitsijat ovat (arvioitsijoina). Faking it -ohjelmaan oli valittu oman alansa ammattilaisia (esim. autokauppiaita erottamaan aloittelijakauppiaan kokeneesta), ei henkilöarvioinnin ammattilaisia. Olisi kiinnostavaa päästä etsimään yhtä "feikkiä" opettajien joukosta. Mitkä ovat oman alamme (opetus- ja kasvatustyön) maneerit, joilla huomaamattamme vakuutamme yleisömme omasta asiantuntemuksestamme? Pitäähän oppilaatkin saada uskomaan opettajansa opettajuuteen. Huutamalla ja räyhäämällä se ei yleensä onnistu.
Onko opettajaksi hakeutuvan henkilön sopiva vetää roolia raadin edessä? En tiedä vastausta tähän kysymykseen... tai en voi sanoa sitä julkisesti (ettei tästä blogista tulisi valmennuskurssi). Joidenkin mielestä tuollainen näytteleminen on jonkin laatuista epärehellisyyttä. Toisaalta monet opiskelijat ja virassa toimivat opettajat tuntuvat ajattelevan, että opettajarooli on heille keino suojella aitoa minää. Ammattirooli voi olla siis turva. Jaksaako epäaitoa roolia vetää kuitenkaan kovin pitkään? Arvattavasti ei. Ehkäpä opettajankoulutuslaitoksen valinnoissa feikannut omaksuu koulutuksensa aikana uuden opettajuuden roolin ja alkaa näytellä sitä .... toiveajatteluako?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti