Huomasin vasta vähän aikaa sitten, ettei koulumaailman toisinajattelijoita käsitellä oikeastaan yhdessäkään opintojaksossa luokanopettajakoulutuksessa. Se on selvä puute. Perustiedot Montessorin ja Freinet'n pedagogiikasta kuuluvat tietenkin tulevan opettajan yleissivistykseen. Niinpä valmistin luennon montesori- ja freinetpedagogiikasta. Tehtävä oli freinet'n osalta suorastaan helppo: olinhan perehtynyt tuohon suuntaukseen sangen syvällisesti jo opiskeluaikanani. Olen vieraillut usein freinetkoulussa. Montessoripedagogiikan lähtökohdista saa jonkinlaisen kuvan "Lapsen salaisuus" (1933) kirjan pohjalta ja vierailemalla montessorikoulujen sivuilla. Minulla ei ikävä kyllä ole ollut tilaisuutta nähdä montessoriopetusta käytännössä.
Koetin vääntää luentoa myös Rudol Steineristä - onhan maassamme sentään useita steiner-kouluja. Tässä mielessä steinerpedagogiikka on merkittävämpi ilmiö suomalaisessa koulumaailmassa kuin kaksi edellä mainittua pedagogista suuntausta. Luennosta ei syntynyt vielä mitään. Steineriläisyyteen liittyy paljon sellaisia elementtejä, joita vanhan skeptikon on vaikea ymmärtää tai hyväksyä: hengentiede, eurytmia, antroposofia (auringonpalvonta) jne. Arvaatte varmaankin jo tästä, että vierastan steineriläistä aatemaailmaa. Steinerpedagogiikka on uskonto tai vähintäänkin ideologia, kun esimerkiksi freinetpedagogiikka on vain työtapa. Mihin tarvitaan eurytmiaa, jos halutaan antaa lapsille heidän kehitysvaiheeseensa sopivaa opetusta? Eikö se onnistuisi ilman mystiikkaa? Työtavan noudattaminen ei vaadi - eikä saa vaatia - opettajalta uskonkappaleiden tunnustamista.
Älkää huolestuko. Tiedän, että syyllistyn opiskelijoideni indoktrinointiin, jos jätän opetuksessani vähälle huomiolle sellaiset näkemykset joita pidän arveluttavina. Niinpä koetan harsia kasaan luennon, jolla esitän asiaan kuuluvat faktat mahdollisimman neutraalisti. Kun esitän kritiikkiä, koetan myös kertoa miten siihen on vastattu. Steinerilaisuudesta käydään muuten aika ajoin kitkerääkin keskustelua www.skepsis.fi -keskustelusivuilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Kai luennolla sanot, että "steineriläisyys" on skeptikkojen keksimä termi, millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä nimeä Steiner-pedagogiikan kanssa tekemisissä olevat ihmiset siitä käyttävät.
Terveisin 13-vuotisen steinerinsä käynyt nörtti :)
En olisi huomannut tätä käsitteeseen liittyvää asennelatausta. Kiitos. Onko tiedossasi muita vastaavia ennakkoasenteita, joita olisi helppo korjata? Usein kuulee sanottavan, ettei Steiner-kouluista ole käytännössä pääsyä akateemisiin opintoihin (paitsi taidealoille).
Ai joo... Löysin kotisivusi; nehän vastaavatkin kysymykseeni. Taidanpa lukea pätkän koulukokemuksia käsittelevästä kertomuksestasi luennolla.
Jos haluat oikein kattavan kuvan Steiner-debatista, lue kaksi 90-luvun alussa kirjoitettua debattikirjaa:
Paavo Hiltunen: Mitä Rudolf Steiner todella opetti? WSOY 1990.
Risto Suurla, Reijo Wilenius, Tony Dunderfelt: Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta. Suomen antroposofinen liitto, 1991.
Molemmat löytyvät viimeistään vapaakappalekirjastoista, jälkimmäistä voi olla hankala löytää muualta.
Minusta Steiner-kouludebatissa on yksi erittäin huono puoli oppilaiden kannalta: jos he törmäävät Steiner-koulujen vastaiseen argumentaatioon tai asenteisiin, heille voi tulla (ja tuleekin!) joko vaikeuksia ottaa opettajansa tosissaan tai itsetunto-ongelmia. Muistan molemmat ongelmat omalta kouluajaltani (1990-luvun iso Steiner-debatti, joka liittyy lainmuutokseen, joka toi lisää Steiner-kouluja valtionavun piiriin).
Se olisi perusteltua, jos Steiner-koulu todella olisi oppilailleen osoitetusti vahingollinen. Näin ei kuitenkaan käsittääkseni ole. Esimerkiksi: Suomen Steiner-koulut sijoittuvat lukioiden keskitasoon, kun verrataan ylioppilaskirjoitusten tuloksia.
Kauhutarinoita kuulee silloin tällöin, mutta onhan niitä peruskoulustakin. Käsittääkseni ne ovat Steiner-koulussakin poikkeuksia, ei sääntö.
(Saanko muuten kysyä, mitä kirjoitustani tarkoitit?)
Wileniuksen tekstit ovat minulle sangen tuttuja. Voin väittää tuntevani Steiner-ideologian, sitä puolustan ja vastustavan kirjallisuuden. Olen kaivannut kiihkottomia ja punnittuja puheenvuoroja Steinerkouluista ja -pedagogiikasta. Sinun kirjoituksessasi ei "julisteta", se miellyttää.
Ajattelin lähinnä näitä kirjoituksiasi:
Vastaus kysymykseen, miltä Steinerkoulun käyminen tuntuu:
http://antti-juhani.kaijanaho.info/diary/archive/2003/08/14.html
01:12:42 EEST @966 &
02:38:42 EEST @026
Vastaus kysymykseen, voiko Steinerkoulun käynyt pärjätä akateemisessa maailmassa:
Sama lähde, postaus:
22:23:26 EEST @849
Ehkäpä voin omalta osaltani vähentää turhien epäluulojen ja ennakkoasenteiden syntyä ja vahvistumista. Olisi perin noloa, jos syyllistyisin raja-aitojen rakentamiseen tai propagandan levittämiseen (jonkin aatteen puolesta tai sitä vastaan).
Korostettakoon, että vaihtoehtopedagogiikan piirissä on lasten persoonallisten lähtökohtien huomioon ottaminen pyritty toteuttamaan käytännön opetustyössä, oikeasti - ei vain juhlapuheissa ja suunnitelmissa.
Arvelinkin noita :)
On äärimmäisen vaikeaa tai peräti mahdotonta olla täysin neutraali tai tasapuolinen. Useimmiten omia kantojaan on äärimmäisen vaikea peittää.
Ehkä voisit kertoa luennolla suoraan, että sinulla on ollut/on epäluuloja Steiner-pedagogiikkaa kohtaan, mutta että pyrit antamaan siitä mahdollisimman totuudellisen kuvan. Nuo Antti-Juhanin tekstit (joita en kylläklään ole lukenut) voivat sitten osaltaan puhua.
Ja sitten voit rohkaista ihmisiä kertomaan omia kokemuksiaan, luennollahan saattaa olla ihmisiä, jotka ovat käyneet Steiner-koulua. Ja tietysti vielä rohkaista tutustumaan itse tarkemmin...
:)
Asian vierestä, mutta sitä sivuten.
Kommenteissa mainittu hovioikeudenneuvos (?) Paavo Hiltunen vieraili aikanaan omassa lukiossani pelottelemassa oppilaita maailmanlopulla. Huusi ja paasasi tuomiota meille nuorille syntisille, joita oli kerätty juhlasaliin koko salillinen. Muutama tyttö purskahti itkuun ja minuakin alkoi pelottaa. Kauhea tyyppi, anteeksi vain!
Paavo Hiltunen on steiner-pedagogiikan kriitikko. Skepsiksen sivuilla keskusteltiin muutama vuosi sitten siitä, onko Hiltunen kristitty fundamentalisti (so. sitoutunut vahvasti kristillisiin arvoihin ja maailmankuvaan). Kysymys jäi silloin ratkaisematta.
Onko kyseessä kuitenkaan sama henkilö? Tämä Paavo Hiltunen oli hyvin raju saarnaajahenkinen henkilö, jolla oli hengen palo kristinuskon puolesta. Hän todella puhui huutaen ja kielsi oppialaita paaduttamasta sydäntään Jumalan edessä. Nyt tämä Paavo Hiltunen olisi arviolta 80 - 70-vuotias.. Muistelen, että hän oli hovioikeunneuvos. Kenties kyseessä on kaksi eri henkilöä.
Kyllä se sama mies on. On siis kerinnyt vastustamaan urallaan rikollisia, pirua ja Steineriä. Tässä mielessä mainittu teos on yllättävän tasapainoinen. Tosin kirjoittaja on jo aluksi päättänyt "tutkimuksen" lopputuloksen.
Siinä on pari hauskaa juttua Steinerin astraalihahmossa tekemistä matkoista Raamatun kertomusten syntyaikaan ja Atlantikselle.
Poikani on Steinerissa toista vuotta. Kadun valintaani. Opsit ovat epämääräistä kaunopuhetta, joka sallii open sooloilun. Oppisisällöt ovat epämääräisiä. Opiskelu ryhditöntä, tavoitteetonta. Lukemaan ei opeteta. Oppimisvaikeuksia ei tunnisteta eikä tunnusteta, koska ei ole rahaa erityisopetukseen. "Jokainen kehittyy ajallaan" -soopaa loputtomiin. Kun kysyy tai kritisoi, yhteisö menee sumppuun pelkäämään. Mikä pelottaa? Että hatara, ammattitaidoton opetus paljastuu? Ykkösen jälkeen yritin vaihtaa koulua. Lapsen osaamisessa oli niin suuria aukkoja, että hän olisi joutunut tuplaamaan ykkösen. Kinttupolulta ei niin vain siirrytä valtatielle! Sanoisivat suoraan, että täällä ei varsinaisesti opeteta, ja tervetuloa huippulahjakkaat, varakkaitten lapset lapsenomaistumaan keskenämme!
Steinerkouluissa on oppimisen 3-vuotisrytmit. Steinerkoululaiset saavuttavat 3.lk:lla valtakunnalliset oppiennätykset. Silloin vasta kannataa vaihtaa koulua. Tämän tietävät myös kouluviranomaiset. He ovat rauhallisia. He lukevat vuosittain n. 200 steinerkoululaisen ylioppilasaineet ja toteavat, että sana on hallussa. Steinerissa kirjoitetaan enemmän älliä kuin muualla maassa äidinkielessä, vaikkei lukemaan opetettukaan. Alkuopetuksen elämyksellisten vuosien jälkeen ovat kehittyneet ilmaisemaan itseään. Monista on tullutkin näyttelijöitä tai ohjaajia tai kirjailijoita (Lauri Maijala, Ville Saukkonen, John Webster, Jenni Kokander, Tom Pöysti, Hanna Tuuri, Laura Ruohonen, Kaija Saariaho, Maria Jungner, Liisa Karlsson, Linda Wallgren, Pilvari Pirtola, Jukka Niva, Oras Tynkkynen jne muutamia vaan mainitakseni)
Ei se niin kauhean soopaa ole, että jokainen oppii ajallaan. Niin siinä vaan käy. Lapsella saattaa olla joku sielusyntyinen lukko, jota ei saada selville, ja lukeminen viivästyy. Neljännen luokan ekana päivänä tällainen tyttö ilmoitti heti kärkeen, että nyt se puhkes(luku-ja kirjoitustaito). Kirjoitti ylioppilaaksi ja nyt hän on lastentarhanopettajana.
Tutkimuksen mukaan sosiaalialat ovat prosentuaalisesti
eniten edustettuna steinerkoululaisten ammatinvalinnoissa. Yliopisolla on muutama tutkija, professori ja ennakkoluuloton
tulevaisuudentutkija käynyt steinerkoulun, Markku Wilenius, Janne Ignatius , Outi Moilala jne.
Kaksi kertaa myös Suomen nuori muotoilija on ollut Steinerista.
Ei kai nämä nyt tyhjästä tule, luovia, innovatiivisiä lahjakkuuksia. Ja huomata kannattaa: karsimaton joukko! Turha verrata johonkin eliittikouluun, johon jo varhain valitaan vain 'menestyneitä'. Tämän huomioonottaen voi sanoa, että steinerissa kirjoitetaan parhaimmin, jos sillä halutaan mitata onnistumista, Minun karsimattomilta ekaluokiltani ylioppilaaksi on kirjoittanut n.80% steinerista ja loput jostakin muusta lukiosta, kuten Kallion tai Torkkelin.
Harmittaa välillä, ettemme vieläkään saa sitä arvostusta, minkä kasvattajina olemme ansainneet. Peruskoulu on ottanut paljon käytänteitä meiltä. Olemme olleet hyvää tutkimusmateriaalia,
Ja välillä ihan huvittaa arvostelijoiden kiihkeys. Kerran 5 vuodessa kirkossa käyvistä suomalaisista (sukulaisen häät ja tädin hautajaiset) nimikristityistä tulee niin
ihanan lutherilaisia, kun he arvostelevat steinerkoulua. he tosissaan pelkäävät, että siellähän opetetaan jotain harhaoppia.
Voin mielelläni kertoa steinerkoulun arjesta 36 vuoden kokemuksen jälkeen. Lupaan, etten kerro mutu juttuja, minä tiedän, miten asiat ovat.
Lähetä kommentti