Huomaan, että kirjoitukseni yliopistobyrokratiasta ja -politiikasta ovat perussävyltään aina kyynisiä. Se johtuu ehkä siitä, että koen vanhan sivistysyliopiston olevan murenemassa. Ehkä se vain muuttuu toiseksi ja paremmaksi, enkä osaa vielä havaita sitä. Lohduttava ajatus.
En tiedä, kiinnostaako suomalainen koulutuspolitiikka lukijoitani. Juttuni ovat kaiken lisäksi sangen värittyneitä ja puolueellisia, eivät kylmän analyyttisiä arvioita nykymenosta.
Sain tentit tarkistettua viikonloppuna. Nyt on vuorossa niiden arvostelu. Teen sen ensiksi vanhaa asteikkoa 0-3 käyttäen, sillä en vieläkään osaa ajatella tuloksia asteikolla 0-5. Tunne on vähän sama kuin markkoja euroiksi muuntaessa.
Mitä yliopiston arvosteluasteikolle tapahtui? Jos haluaa tehdä radikaaleja muutoksia organisaatiossa (tai sen toimintatavoissa), ei ilmeisesti kannata edetä vähä vähältä. Mitä vaikeampi asia, sitä enemmän mielipiteitä... keskustelua, väittelyä ja taas keskustelua. Tutkinnonuudistuksessa ja UPJ:ssä on edetty toisin: hukutetaan laitokset informaatiotulvaan, ja annetaan mahdottoman tiukka aikataulu tehdä lausuntoja.
Kukaan ei oikein edes tajunnut, että vuosi sitten tyrmätty aloite yliopistojen "uudesta" arvosteluasteikosta oli mukana uudessa yliopistoasetuksessa (huolimatta yliopistojen kielteisistä lausunnoista!). Tai kyllä varmaan moni sen huomasi asetusluonnoksia kahlatessa, mutta silloin oli paljon suurempia asioita pohdittavana. En minäkään oikein jaksanut kiinnittää huomiota sellaiseen "pikkuseikkaan". Uusi arvosteluasteikko otettiin käyttöön tänä syksynä.
Uutta asteikkoa käyttäessä saa antaa vain kokonaislukuja, vanhaa käytettäessä annettiin numerot 0,25:n pisteen tarkkuudella (asteikko oli siis käytännössä yhdeksänportainen). Voihan olla, että entinen asteikko oli vaikeampi käyttää kuin tämä uusi. Olen ollut monesti mukana arvioimassa virantäyttöön liittyviä opetusnäytteitä. Olemme käyttäneet tavallisesti kolmiportaista asteikkoa, ja silti tehtävä on tuntunut vaikealta.
Tentin arvioinnin todellinen tarkkuus on tietenkin kiinni arvioitsijasta. Itselleni tuottaa vaikeuksia muistaa, että entinen arvosana 2½ ja 2,25 ovat nyt sama asia (4). Totuin antamaan 2½ kiitettävästä osaamisesta ja 2,25 parhaasta "hyvätasoisesta" osaamista.
Voiko opettajankouluttaja oppia uusia ajattelutapoja. Se jää nähtäväksi.
1 kommentti:
Uskon, että "vanhakin" kouluttaja tai opettaja voi oppia uuden asteikon, joskin pientä sisäänajoa se vaatii.
Omassa koulumuodossani siirryttiin aikanaan kymmenportaisesta asteikosta tuohon 0 - 5-asteikkoon. Muutos merkitsi melkoista työmäärän lisäystä ja uudelleenasennoitumista opettajalta. Jokaisen opettajan piti mm. määritellä etukäteen kirjallisesti omassa kurssikohtaisessa opetussuunnitelmassaan, mitä opiskelijan pitää osata, kun saa tietyn numeron, siis kurssiarvosanan, joka koostuu useasta kokonaisuudesta (tentit, tuntityö ja projektit, poissaolot). Aikamoista vääntöä ja sanakikkailuakin. Mutta hyvä asiakirja opiskelijalle katsoa itse, mihin tavoitetasoon pyrkii ja pystyy.
Yksittäisen tentin arvioiminen asteikolla 0 - 5 vaati vain tottumusta, ja vaikkapa taulukon laatimista itselleen. Hylätty, heikko tyydyttävä, tyydyttävä, hyvä, erittäin hyvä, kiitettävä - näin se meillä sävellettiin. Kyllähän tällainen viisiportainen asteikko antaa ehkä tarkemman osuman ja sitä kautta enemmän informaatiota opiskelijalle omasta osaamisestaan.
Lähetä kommentti