Olin perjantaina Tuulan väitöstilaisuudessa. Tilaisuus muodostui varsin leppoisaksi, sillä väittelijä hallitsi aihepiirinsä vakuuttavan hyvin. Tuula pohtii väitöskirjassaan opettajaksi soveltuvuutta ja erityisesti sen arvioimista. Hän osoitti, että psykologisia testejä (etenkin PFR:ää) voisi kannatta hyödyntää opettajankoulutuksen valintakokeissa. Väittelijä muistutti vielä, että "opettajahyveet" ovat historiallisesti muuttuvia. Vai miltä tuntuisivat sellaiset 1930-luvun opettajaihanteet kuten: täsmällisyys, puhtaus, musikaalisuus ja "normaali" ruumiinrakenne?Aina, kun keskustellaan opettajankoulutuksen opiskelijavalinnoista, tulee jossain vaiheessa esiin väittämä: "koulussa menestyneet kiltit tytöt eivät sovellu opettajiksi, mutta vievät opiskelupaikat elämää nähneiltä hyviltä tyypeiltä". Mielikuva lettipäisestä ahkerasta, kiltistä ja viattomasta lukiotytöstä, joka punastuu kuullessaan kirosanoja - on hyvin vahva. Ihmisten on helppo kuvitella, kuinka pojanköriläät tuhoavat opettajansa itsevarmuuden muutamassa päivässä. Sitten luokkaan tulee opettaja (mielellään MIES), joka pistää oppilaat kuriin - joko omalla elämän kypsyttämällä persoonallaan tai reserviupseeriottein. Niinpä niin. Miehiä kouluun, niin kaikki kasvatusongelmat selviävät.
Vaikka näyttääkin siltä, ettei tätä myyttiä ole mahdollista kumota, koetan silti esittää pari näkökohtaa. Emme ole toistaiseksi onnistuneet osoittamaan, että huono koulumenestys olisi jollakin tapaa yhteydessä opettajana menestymiseen. Hyvästä lukiotytöstä voi tulla hyvä opettaja siinä missä muistakin. Eräs kollega Helsingin OKL:stä on jo vuosia saarnannut, että "kilteistä tytöistä" (mielellään suoraan lukiosta tulleina) tulee parempia opettajia kuin niistä pitkään sijaisuuksia tehneistä. En ole hänen kanssaan aivan yhtä mieltä, vaikka ymmärränkin ajattelutavan. Opiskelijavalintatilastoistamme selviää, ettei opettajankoulutukseen hakeudu laumoittain koulupärjääjiä. Helsingin, Hämeenlinnan ja Jyväskylän OKL:ia lukuunottamatta opettajankoulutukseen pääsee luvattoman huonoilla papereilla. Alle 17 ääntä/ 5 ainetta on useammalla opiskelijalla kuin yli 26 ääntä/ 5 ainetta. Tämä on alkanut näkyä opiskelijoiden aineenhallintataidoissa. Kaikki opiskelijat eivät selviä edes alaluokkien oppiaineksesta ilman opettajanoppaan tukea.
Kirsi Lindroos suree sitä, että kiltit tytöt hakeutuvat liian usein matalapalkka-aloille (esim. opettajiksi). Turhaan suret Kirsi. Eivät he ainakaan opettajankoulutukseen tulvi. Luitko nyt aivan varmasti yhteishakutilastoja ajatuksella? Ainakin minun mielestäni uusimmat tilastot osoittavat, että kiltit koulupärjääjätytöt hakeutuvat nykyisin juristeiksi, lääkäreiksi ja insinööreiksi. Ei heitä opettajankoulutukseen niin kauhean montaa riitä. Sääli. Eri asia on se, että koulupärjääjätyttöjä jää ilman mitään opiskeljapaikkaa enemmän kuin poikia. Se on henkisen pääoman tuhlausta.
KUVA: Viggo Wallensköld: "Meidän opettaja" (Käykää ihmeessä katsomassa Wallensköldin muitakin töitä)
2 kommenttia:
Jep, kertoo jotain nyky-yhteiskunnasta, kun suurin ongelma on "kiltit tytöt".
kiltti = saamaton nyhjäke
Kiltteys on synti.
Enemmin kuuntelisin valitusta "huonokäytöksisistä tytöistä/pojista", jotka ovat paljon suurempi ongelma kouluissa kuin kiltit tytöt. Mutta sehän vaatisi vanhemmiltakin kasvatusvastuuta!
Luulen, että "kilteistä tytöistä" puhuttaessa viitataan "koulumenestyjiin". Myytin ajatuskulku lienee tämä: koulumenestyjät ovat "kilttejä"; he tekevät koulussa sitä, mitä siellä on tarkoitus tehdä, eivätkä kapinoi systeemiä vastaan. Siksi he eivät voi ymmärtää niitä, jotka eivät ole sopeutuneet järjestelmään. Kyse on kuitenkin aikamoisesta yleistyksestä. Yhtä hyvin voisi kysyä, miten kouluvaikeuksia kokenut voi ymmärtää niitä, joille koulu on helppoa tai niitä, jotka sopeutuvat kouluun vaikeuksitta.
Lähetä kommentti