epätervettä viihdettä

Tietokonepelit, viihdekirjallisuus, sarjakuvat, rock -musiikki ja elokuvat ovat aina puhuttaneet lasten kasvattajija ja opettajia. Yleisenä pelkona on ollut - ja on edelleen, että niillä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia lasten henkiseen kehitykseen. Liiallisen romaanien lukemisen ajateltiin veltostuttavan nuoria ja esimerkisi Teräsmies -sarjakuvan pelättiin aiheuttavan tapaturmia, kun sankaria leikkivät lapset koettaisivat lentää. Eräässä vaiheessa arveltiin Rock -musiikin "villien rytmien" olevan epäterveellisiä sydämelle ja hermostolle. Myöhemmin huolestuttiin varsinkin Heavy -musiikin sanoituksista. Judas Priest yhtye haastettiin oikeuteen itsemurhaan yllyttämisestä (heidän väitettiin piilttaneen levylleen kehoituksen: "Do it"). Yhtye todettiin oikeudessa syyttömäksi. Ylipäätään ns. "mikroviestien" vaikutuksista ei ole mitään tieteellistä näyttöä (ei visuaalisten eikä auditiivisten). Tutkimusten mukaan yöksi päälle jätetystä kielenopetusnauhasta ei ole hyötyä.

Viime aikoina on puhuttu televisionkatselun, väkivaltaelokuvien, tietokone- ja konsolipelien vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Suhtaudun varovaisesti kaikkiin yleistyksiin - varsinkin pelien suhteen. Tietokonepelejä on monenlaisia. Haittanäkökulmasta katsoen niitä yhdistää vain se, että pelaaja voi altistua tuki- ja liikuntaelinvammoille istuessaan pitkään koneen ääressä. Eräänlainen haitta on myös se, että tietokoneen parissa vietetty aika on pois leikkimisestä (toki pelaaminenkin on leikkimistä).

Yhdysvaltalainen West Point sotilasakatemian ent. opettaja ja SEAL -kouluttaja Dave Crossman on useissa teoksissaan painottanut, että väkivaltapelit ovat väkivaltasimulaattoreita. Kyse on hänen mukaansa klassisesta ehdollistumisesta. Pelien pelaaminen madaltaa kynnystä toimiaväkivaltaisesti stressaavassa tilanteessa. Grossman ei väitä, että kaikki pelaajat ryhtyisivät toimimaan väkivaltaisesti pelattuaan ammuskelupelejä. Ei. Hän väittää, että tietyn pelaajaryhmän kynnys toteuttaa tekoja, joita he eivät muuten ehkä tekisi, madaltuu. Ongelma on tietenkin siinä, että tätä väitettä on vaikea tutkia empiirisesti. Niin, ja miksi 97 prosentin pelaajista pitäisi luopua mieliharrastuksestamme muutaman psykopaatin takia? Peleillä on lisäksi hyviäkin ominaisuuksia (saattavat kehittää esimerkiksi keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä, avaruudellista hahmottamista)

Grossman ei tyydy vain inttämään, vaan hän esittää teoksissaan vakuuttavanoloisia tuloksia sotilaskoulutuksen piiristä. Esimerkiksi rengastaulujen vaihtaminen ihmisen muotoisiin maalitauluihin lisäsi taistelutilanteessa vihollista kohti ammuttujen laukausten määrää.

Tässä vaiheessa alkaa pelaajien piirissä näkyä hermostunutta liikehdintää... Taasko joku syyllistää pelaajia. Ei, se ei ole tarkoitukseni. Pelaan itsekin, olen pelannut jo toistakymmentä vuotta erilaisia strategiapelejä ja lentosimulaattoreita, toisinaan myös FPS:iä. Pelkällä pelaamisella ei kenestäkään tule väkivaltaista (vaikka amerikkalaisten kouluampumistapausten jälkeen tällaistakin ehdoteltiin). En kuitenkaan vähättelisi pelien voimaa. Varsinkin lasten FPS pelaaminen on minusta aika huolestuttava ilmiö. Aikuisen on monasti erittäin vaikea eläytyä lasten ajatusmaailmaan ja tehdä siitä oikeita johtopäätöksiä.

Tämä koskee myös moraalisessa kehityksessään "viivästyneitä" aikuisia. Henkilön, jolla on vaikeuksia nähdä vaihtoehtoisia ratkaisutapoja moraalisissa ja eettisissä kysymyksissä, ei ehkä pitäisi pelata väkivaltapelejä. Tosin hän ei voi sitä itse tietää. Yleensä hulluimmat ovat omasta mielestään parhaassa kunnossa; vain muut ovat outoja.