sinä olet maailman valkeus

Luin Ikkunaiineksen blogista keskustelua elitismistä. Niinpä niin. Akateemisesti koulutetut, kulttuuria harrastavat ovat eliittiä ja elitistisiä... Samaan tarinaan kuuluu, että nuo elitistiset kulttuurihörhöt eivät ymmärrä mitään käytännön elämästä (eivät ainakaan tohtorit). Friikkejä!

Omasta mielestäni nyky-yliopisto on perinteisessä mielessä yhä vähemmän akateeminen ja aivan liian vähän elitistinen (provo). Tietääkseni vain harva opiskelijani tuntee korkeakulttuuria, katselee mainstreamin ulkopuolelta tulevia elokuvia (ts. on omaa makua) tai lukee kirjoja vapaaehtoisesti. Ilahduttavia poikkeuksiakin on.

Minulta meni kaksitoista vuotta yliopisto-opintoihini. Tuosta ajasta väitöskirjaan kului neljä vuotta ja lisensiaatintutkintoon (historia) kaksi vuotta. Halusin perehtyä eri aihepiireihin ja oppialoihin. Olen lukenut kasvatustieteen lisäksi kirjallisuustiedettä, suomen kieltä, taide- ja kulttuurihistoriaa.

Kaikista näkemistäni luennoista ehkä paras oli professori (emer.) Veikko Litzenin myöhäisantiikin luentosarja. Litzen on alan piireissä tullut tunnetuksi varsinkin Konstantinus suurta käsittelevistä tutkimuksistaan. Hän on osoittanut, miten tuo ensimmäiseksi kristityksi Rooman keisariksi nimitetty hallitsija yhdisti roomassa 200-luvulla "valtakunnan herraksi" julistetun voittamattoman auringon (Sol Invictus) kultin teemoja kristinuskoon (kielikuvien ja symboliikan tasolla)

Litzen on huomauttanut, että lause "sinä olet maailman valkeus" on alun perin viitannut voittamattomaan aurinkoon. Roomalaisten aikalaisten oli siis helppo ymmärtää tuo vertauskuva, vaikka sen kohteena olikin tällä kertaa eri Jumala.

Roomalaisessa oikeudessa tunnetaan käsite "pater familias" - perheen pään katsottiin olevan juridisessa vastuussa perhekuntansa "alaikäsisitä", siis lapsistaan puolisostaan ja palvelijoistaan. Tästä johtuen isän, isännän määräysvalta prhekuntaansa kohtaan oli ehdoton. Aikalaisten oli helppo käsittää, mitä merkitsi UT:ssä esiintyvät vertauskuvat Taivaan-isästä ja Herrasta. Taivaan isällä on rajaton valta lapsiaan ja palvelijoitaan kohtaan, aivan niin kuin hänen maallisilla vastineillaankin on (vrt. Lutherin regimenttioppi)

Litzenin mielestä antiikin aikaa ei voi ymmärtää, ellei käsitä kuinka suuri merkitys astrologisilla enteillä ja ennusmerkeillä oli aikalaisille. Hallitsijat ja kansa tähysivät jatkuvasti taivaalle; yksikään todellinen merkkimies "ei voinut" syntyä ilman syntymähetkellä tapahtunutta ennettä (yleensä enne oli jokin tietty tähtitaivaan ilmiö, planeettojen suhde toisiinsa jne.) Tässä mielessä jouluntähti sopii hyvin kuvaan. Itämaan viisaat miehet olivat tietenkin astrologeja, jotka olivat osanneet lukea tähdistä kuninkaan syntymän. Kaunis tarina se silti on... eikä historiallisten faktojen tietäminen vähennä rauhan sanoman merkitystä.

Jos mainittu näkökulma kiinnostaa, niin verkosta löytyy Litzenin artikkeli "Keisarin joulutähti" (ilm. Tieteessä tapahtuu 8/2001)