oppimisvaikeuksista

Opinto-ohjaaja Pirkko Kuhmonen kertoo tämän päivän HS:n yleisönosastolla oppimistyylejä koskevista havainnoistaan:
"Yleisin oppimisen ongelma on kokemukseni mukaan keskittymiskyvyn puute ja hitaus. ... Syitä oppimisen ongelmiin haetaan luki- tai muista oppimisvaikeuksista. Usein kuitenkin kyseessä on opiskelijan hidas ja analyyttinen tapa hahmottaa asioita." (HS 19/12/05)

Näin äkkiseltään Kuhmosen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Sitten huomaa, että nuo kaksi lausetta tarkoittavat samaa asiaa. Hahmottamisvaikeudet ja oppimisen vaikeudet nähdään olevan läheisessä yhteydessä toisiinsa. Hyvä. Hän on siis tietämättään tullut samaan johtopäätökseen kuin suurin osa erityisopettajista. Nykyisin on tapana ajatella, että tuo "häiriö" saattaa olla oikeasti "ominaisuus". Ero on siinä, että häiriöstä pitää yrittää päästä eroon, ominaisuuden kanssa on opeteltava elämään. On kiintoisaa pohtia, onko esimerkiksi taiteellinen luovuus kykyä nähdä asiat yllättävällä tavalla. Silloin "vaikeus" olisikin vahvuus.

Kasvatuksen historia tuntee lukuisia oppimisvaikeuksien selityksiä (joista moni on kasvanut lähes muoti-ilmiöksi). 1970-Luvulla herättiin havaitsemaan luki- ja puhehäiriöiden merkitys oppimistapahtumassa, 1980-luvulla kiinnostuttiin oppimisvaikeuksien sosiologiasta ja niinpä alettiin keskustella alisuoriutujista (tunnetuin alisuoriutuja on Bart Simpson). Viime vuosikymmenellä kuvaan tulivat mm. Asperger ja MBD -diagnoosit. Oppimisvaikeuksien ja niihin liittyvän epäsosiaalisen käyttäytymisen syitä alettiin etsiä fysiologiasta, aineenvaihdunnasta ja aivojen toiminnasta. Suuntaus on suorassa yhteydessä samaan aikaan kehitettyihin aivokuvantamismenetelmiin (mm. PET) ja ripein askelein kehittyneeseen kognitiivisen psykologiaan. Viime vuosien muotidiagnoosi on ADHD. Kaikki nämä näkökulmat ovat tavallaan oikeita... toistaiseksi.

ADHD -diagnostisoinnin luotettavuudesta on puhuttu paljon viime aikoina. Ongelmana on se, että diagnostisoinnin apuna käytetyssä kaavakkeessa kuvatut käyttäytymismuodot ovat sangen yleispiirteisiä. Luotettavaa keinoa löytää ADD/ ADHD oireyhtymä aivokuvista etsitään paraikaa (ks. kuva). Mahtaako ongelmaksi tulla sama, johon hysteerisyys -diagnoosi kaatui 1900-luvun alussa. Psykiatrit innostuivat tästä selitysmallista niin paljon, että lopulta lähes 70% englantilaisista naisista täytti kriteerit. Huomautettakoon kuitenkin, että ADHD -lääkityksellä ollaan saavutettu hyviä tuloksia.

Itse asiassa se ilmiö, mitä vielä 1970-luvulla nimitettiin esim. lukihäirilöksi, ymmärretään nykyisin tietynlaiseksi hahmotushäiriöksi. Se koskee muitakin asioita kuin kirjaimien ja sanojen hahmottamista. Hahmotushäiriö voi vaikeuttaa esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden tulkitsemista tai toisen tunnetilojen tunnistamista (riippuen siitä, missä kohtaa aivoja ongelma on). Tekstiin liittyvän hahmotushäiriön on huomattu olevan voimakkaasti perinnöllistä, löytyipä vähän aikaa sitten tuon ominaisuuden tuottava geenivirhekin.

Kuhmonen ei käytä muotitermejä kirjoituksessaan, vaan tuo esiin omakohtaisia havaintojaan. Onko todellakin niin, että yhteen asiaan mielellään keskittyvät ihmiset eivät ole toivottuja työntekijöitä?

"Perusteelliset, yhden asian kerrallaan tekevät ihmiset eivät sovi yhteiskuntaan, jossa täytyy samaan aikaan hallita monta asiaa, on hypättävä tehtävästä toiseen, hyväksyttävä vähän huonompi työn jälki nopeuden kustannuksella".

Riippuu kai alasta. Luulisi, että yliopisto on ollut tällaisten tyyppien suojatyöpaikka koko olemassaolonsa ajan. Jos niin on ollut, ei sääntö päde enää. Akatemiatutkijoina he voisivat pärjätä, eivät oikeastaan muualla. Minä joudun pitämään palkatonta virkavapaata tutkijan tehtävästäni, jos haluan keskittyä perustutkimuksen tekemiseen.