graduarvosanoista

Edessäni on lista laitoksellamme tänä vuonna annetuista graduarvosanoista. Lista on laadittu siten, että arvosanajakaumat näkyvät ohjaajittain, joskin ohjaajat (11) esiintyvät tilastossa nimettöminä (a-k).

Lienee selvää, että arvosanatilastoa ei ole tarkoitettu yleiseen jakeluun, vaikka kaikki sen sisältämät tiedot ovatkin julkisia. Kuka tahansa voisi mennä kirjastoomme ja tehdä vastaavan tilaston (arvosanat ja päätarkastaja löytyy gradujen kirjastokappaleiden kansilehdeltä). Ihan turhaan peittelevät; tällaisten tilastojen pitäisi olla julkisia. Se pitäisi pystyä laittamaan arvostelijoiden nimillä varustettuna laitoksemme ilmoitustaululle. Sitä ei tulla kuitenkaan koskaan näkemään siellä. Pelkäävätkö ikäviä kysymyksiä? Pelkäävätkö kritiikkiä?

Otin tietenkin heti selvää, kuka tuossa tilastossa on kuka. Hämmästyin, sillä en tunnistanut sieltä edes itseäni. Näin jälkikäteen oli vaikea muistaa, että olin tänä vuonna todellakin antanut päätarkastajana lausunnon yli kymmenestä gradusta. Arvosanajakaumani näyttää "kauniilta", ei siinä mitään peittelemistä ole. Pari on saanut lubenterin, neljä cumua, kolme magnan ja kaksi eximian. Laudatur on meillä perinteisesti varattu Jumalalle... tosin jotkut ohjaajat näyttävät lipsuneen siitä periaatteesta tänä vuonna.

"Kaunis" jakauma ei ole kuitenkaan pääasia, vaan opiskelijoiden kannalta tärkeämpää olisi tietää missä suhteessa antamani arvosanat ovat toisissa ryhmissä annettuihin arvosanoihin. Joku yhteinen linja pitäisi olla, vaikka kuinka muuten vannoisikin absoluuttisen (so. ei suhteellisen) arvioinnin nimeen. Niinpä tilasto on minulle hyvin hyödyllinen.

Ryhmien välinen vertailu ei sitten näyttänytkään enää niin hyvältä - jos hyvällä jakaumalla tarkoitetaan kauniisti gaussin käyrälle sijoittuvia arvosanoja. Tämä ei ehkä ole graduarvioinnin tavoite. Hyvä tutkimus on hyvä, siitäkin huolimatta että ryhmässä on ollut muitakin hyviä tutkimuksia. Näin periaatteessa.

Käytännössä töitä verrataan usein toisiinsa. Eräältä ystävältäni jäi (kuulemani mukaan) saamatta korkea arvosana väitöskirjastaan, koska kahdelle häntä ennen valmistuneelle väitöskirjalle oli annettu korkeat arvosanat. Jatkuva eximioiden tai laudatureiden tulva olisi herättänyt kuulemma oudoksumista tiedekunnassa. Sama juttu kai myös meillä. Jatkuva hyvien tai huonojen arvosanojen tulva herättää helposti kysymyksiä.

Koetin miettiä syitä eri ryhmien välillä oleviin arvosanojen jakaumaeroihin. Keksin tällaisia:
1. Sattuma. Vuosi on liian lyhyt tarkasteluväli. Joillakin ohjaajilla oli tuona aikana ollut (pää)tarkastettavana vain yksi gradu. Muutaman arvioidun gradun perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä arvostelulinjasta.

2. Asteikkoero. Ohjaajat määrittelevät hyvän/ huonon gradun toisistaan poikkeavilla tavoilla. Tosin toinen tarkastaja voi vaikuttaa tähän asiaan merkittävästi. Olemme myös koettaneet käydä keskusteluja (ohjaajien kesken) laadukkaan opinnäytteen tuntomerkeistä.

3. Ohjauksen laadun ero. Ehkäpä joissakin ryhmissä ohjaus on niin laadukasta, että kaikki opiskelijat saavuttavat niissä kiitettävän tason.

4. Hyvien graduntekijöiden epätasainen jakautuminen. Ehkä parhaat graduntekijät keräytyvät tiettyihin graduryhmiin. Tätä minun on vaikea uskoa. Tosin vahvan ja sitoutuneen graduryhmän merkitys on suuri. Innostavassa porukassa vähän vähemmän graduntekoon aluksi sitoutunut opiskelija voi löytää itsestään tutkijan.

5. Joissakin ryhmissä keskitytään yksinomaan ohjaajalle läheisiin tutkimusaiheesiin. Sellaisia töitä on helppo ohjata ja helppo arvostaa.

Aikoinaan kouluhallitus seurasi seminaareissa annettuja arvosanoja ja huomautti, jos käytetty asteikko poikkesi jompaan kumpaan suuntaan muiden vastaavien oppilaitosten linjasta. Mitään tällaista kontrollia ei tietenkään ole enää olemassa. Olisipa silti hauska tietää, miten meidän laitoksemme gradut selviäisivät toisen vastaavan laitoksen graduarvioinnista (ja toisin päin).

Saisikohan tästä aikaiseksi tutkimusprojektin? Ei ehkä... en jaksa syttyä enää näihin yliopistolla tutkitaan yliopistoa -juttuihin.