Tenttipino on kasvanut pöydälläni jo jonkin aikaa. Nyt ei voi enää viivytellä; on tartuttava työhön.Olen sikäli vanhakantainen tentaattori, että uskon vielä esseekysymysten mielekkyyteen. Se kostautuu aina tenttejä korjattaessa - lukemista riittää.
Olen toki kokeillut muitakin tenttimahdollisuuksia. Tiedättehän, hyvien monivalintatehtävien laatiminen on todella työlästä. Koetin vähän aikaa sitten tehdä monivalintatehtäviä metodikurssini luentokertaukseen ja kirjakuulusteluun. Puursin koko päivän tehtävien parissa. Illalla luovuin yrityksestä; kaikki kysymykseni näyttivät typeriltä. Suurimpana ongelmanani oli löytää oppiaineksesta sellaisia faktoja, joiden osaaminen olisi mielekästä. Laadullisen tutkimuksen metodiikka on niin epämääräistä, että siitä on vaikea tehdä oikein/ väärin -väittämiä.
Olin muuten aina koulussa huono monivalintatehtävissä; etenkin niissä kysymyksissä, joissa on oikeita ja vääriä väittämiä. Minun oli helppo kuvitella, että jossain tilanteessa väärä väittämä saattaisi olla oikea. Ajattelette ehkä nyt, että siinäpä Telemakhos paljasti omat koulutraumansa. Ei tuosta mitään traumaa tullut. Opin aikaa myöten välttämään väittämien problematisoimista (siis ajattelemaan yksinkertaisemmin).
Entä aineistotehtävät? Joopa joo. Niiden arvioiminen saattaa olla helvetillisen vaikeaa. Se on vaikeaa vaikka itse luulisikin erottavansa oikean ja väärän vastauksen toisistaan. Aineistotehtävät tuottavat yleensä hirvittävän määrän tekstiä (ellei vastauksen pituutta ole erikseen rajattu). Lisäksi ne antavat vastaamismahdollisuuden myös niille, jotka eivät ole valmistautuneet tenttiin. Älkää huolestuko. Kyllä tenttikirjoja lukemattomat erottuvat lukeneista, mutta sitä ennen tentaattorin on kahlattava läpi suuri määrä tekstiä.
Teen tenttikysymyksistäni aina kirjalliset "mallivastaukset". Joustan tietenkin "mallistani" aina kun huomaan opiskelijan keksineen kysymyksiini sellaisia omintakeisia ratkaisuja, joita en tullut ajatelleeksi. Hyvin harva opiskelija kuitenkaan tulee vastaanotolleni kysymään, mitä tehtävissä vaadittiin. Oman suorituksen arviointi on toki vähän ikävää - varsinkin jos se on ollut heikko. Muistan kuinka kolmannella luokalla sain ainekirjoitukseni takaisin. Opettaja oli kirjoittanut loppuun: "korjaa kokonaan". Korjattavaa oli niin paljon, etten tiennyt mistä olisin aloittanut. Pistin ainevihon reppuuni, enkä avannut sitä pitkään aikaan.
Aina silloin tällöin käy niin, että joku opiskelija ei kerta kaikkiaan selviä läpi jostakin tentistäni. Joskus syy on siinä, että opiskelija vastaa joka kerta samalla tavalla (ja saa aina samat pisteet). Tällöin kysymys on siitä, että hänellä on suuria puutteita joko tiedoissa tai vastaustekniikassa.
Tentistä voi tulla - ilman sen suurempaa syytä - niin suuri mörkö, että siitä voi olla haittaa suoriutumiselle. Sellaisen "paniikin" havaitseminen voi olla tentaattorille vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kun suoritin Suomen kielen opintojani yliopistossa, koin syntaksin tentin jostakin syystä ylipääsemättömän vaikeana. Opettajani Leena Kytömäki oli kai havainnut empimiseni, sillä löysin tenttikuoresta kysymyslapun lisäksi postikortin; siinä luki: "Tiedän että osaat". Niin osasinkin - kiitettävästi. Olen tenttejä arvostellessani koettanut pitää mielessä tuon loistavan pedagogin ja opettajani esimerkin. Tietämättömyys on paljon pienempi ongelma kuin laiskuus. Laiskaa ei voi opettaa.
2 kommenttia:
Esseekymykset todella "kostautuvat" opettajalle, joskin niiden laatimisessa menee vähemmän aikaa kuin jonkin monivalinta- tai aineistotehtävän materiaalin etsinnässä ja laadinnassa.
Opiskelijan kannalta esseevastauksen laatiminen on mielestäni kuitenkin motivoivampaa ja ehkä haastavampaakin. Sen lisäksi, että opiskelija joutuu pohtimaan tietovarantoaan, hän joutuu mielessään yhdistelemään tämän tietoaineksen moniin kytköksiin, mikä saattaa vielä/vasta tässä vastausvaiheessa tuottaa ahaa-elämyksiä asian tiimoilta. Kaiken lisäksi esseevastaus mittaa paremmin tiedonhallintaan ja -sisäistämiseen liittyvää kypsyyttä, joka näkyy kielellisessä ilmaisussa.
- Helppohan niitä monivalintoja on korjata. Melkein kuin matematiikantehtäviä.. Mielestäni opiskelijoita ei saisi totuttaa niihin kuitenkaan liikaa, sillä monesti monivalinnoiksi tiedettyihin tentteihin ei paneuduta samalla hartaudela kuin esseetentteihin. Yleisin kysymys monivalintatentin aluksi (alemmilla kuin korkea-asteilla)taitaakin olla: Meneeks väärästä miinusta?
Esseetehtävät saattavat mitata oppiaineksen hallinnan ohella myös kirjoitustaitoa, kykyä ilmaista itseään kirjallisesti. Toki sekin on tärkeä taito tuleville opettajille ja maistereille.
On erikoista, että miehet näyttävät menestyvän aineistopohjaisissa tehtävissä paremmin kuin perinteisissä esseetehtävissä. Löysin ilmiön vertaillessani tilastollisesti miesten ja naisten menestystä valintakokeiden kirjakuulusteluissa.
Lähetä kommentti