sähköpostisadetta

Uudessa Acatiimi -lehdessä on professori Päivi Atjosen kolumni "Aikasyöppöä sähköpostisadetta". Atjosen kirjoitus on mielestäni aika oikeaan osuva. Hän nostaa esiin kaksi - varmaan kaikille yliopisto-opettajille - tuttua ilmiötä: jatkuvan sähköpostitulvan ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseensa liittyvät kasvavat vaatimukset. Ongelma saattaa johtua osaksi siitä, että yliopistojen opiskelijamäärät ovat kasvaneet saman aikaisesti, kun yhä useampi opetusvirka on jäädytetty. Meidän laitoksellamme on reilusti yli 500 opiskelijaa. Suurin osa heistä ei kirjoita minulle koskaan sähköpostia.

Vastailen lähes päivittäin useisiin opiskelijoiden lähettämiin sähköposteihin, joissa kysytään asioita joiden pitäisi selvitä opinto-oppaasta, ilmoitustauluilta, luennolla tai kysymällä opiskelijakavereilta. Osa kysymyksistä on tietenkin asiallisia ja tarpeellisia (ts. huonosta tiedottamisesta johtuvia). Tiedän hyvin, että yliopistot ovat sitoutuneet uudessa tutkintojärjestelmässä henkilökohtaisen opinto-ohjauksen järjestämiseen. Se on eri asia, sillä ei kyselijöitä vastaanotolla näy.

Sähköpostien kirjoittaminen on taitoa ja harkintaa vaativaa työtä. Pikaistuksissa kirjoitettu sähköposti kaduttaa myöhemmin pitkään (olen itse läksyni oppinut... toivottavasti). Huumoria (varsinkin ironiaa) pitää myös välttää, ellei tunne opiskelijaa, sillä viesti ei ehkä mene perille siten kuin se oli tarkoitettu.

Yhä useampi opiskelija koettaa jakaa aikansa työpaikan, yliopiston ja kodin välillä. Kyse ei varmastikaan ole aina valinnasta, vaan olosuhteiden pakosta. Käytännössä tämä johtaa ennemmin tai myöhemmin Atjosen kolumnissaan kuvailemaan tilanteeseen: opiskelijan aika ei riitä kaikkeen. Velvollisuudentuntoinen yliopisto-opettaja joko syyllistyy tai harmistuu (omalla kohdallani sekä että) siitä, että ei pysty vastaamaan kaikkien opiskelijoiden odotuksiin ja toiveisiin. Olenko diktaattori jos pidän kiinni pienryhmäopetuksen paikallaolo- tai suoritustapamääräyksistä, kurssien suoritusjärjestystä koskevista määräyksistä tai sovituista tenttipäivistä? Suo siellä, vetelä täällä.

En ole vielä oppinut pitämään sähköpostiohjelmaani suljettuna kotona. Niipä ryhdyn usein vastaamaan opiskelijoiden posteihin katsomatta kelloon tai viikonpäivään - ja ennen kuin huomaakaan on käyttänyt suuren osan iltaansa työtehtävissä. Se on tietenkin oma vikani, ei postin lähettäjien vika.

Se, että opettaja vetää kurssinsa opintosuunnitelman mukaisesti ei enää tunnu riittävän - ei ainakaan, jos haluaa hoitaa tehtävänsä vastuuntuntoisesti ja ymmärryksellä. On kekesittävä korvaustehtäviä, neuvoteltava vaihtoehtoisista suoritustavoista, on joustettava sovituista määräajoista ja venyttävä lukemaan opiskelijoiden töitä lyhyellä varoitusajalla. On tietenkin hyvä, jos meistä on tullut sähköpostin myötä aiempaa helpommin lähestyttäviä. Itse kuitenkin toivon, että saisin tavata opiskelijoita enemmän myös reaalimaailmassa. Silloin yhteisymmärryskin syntyy paljon kitkattomammin.