missio

Kaupungissamme keskustellaan kouluverkon supistamisesta. Niin, missäpä ei. Tässä kaupungissa keskustelun aloitteentekijänä ja viimeisen sanan sanoja on ns. "tilatoimikunta". Tuo hieman hämäräperäinen ryhmittymä on keksinyt, että ahtamalla paljon lapsia ja nuoria samaan rakennukseen, voidaan saavuttaa säästöjä tilakustannuksissa. Ideahan on se, että muodostamalla suuria koulukomplekseja, voidaan säästää lämmitys- ja muissa ylläpitokuluissa. Nerokasta!

Kaupungin opettajat ja rehtorit ovat koettaneet parhaansa mukaan selittää, että tilakustannuksissa mahdollisesti tehtävä säästö tulee lisäämään joitakin muita kuluja. Tarvitaan lisää koulukuljetuksia, suuressa koulussa on monesti järjestyshäiriöitä enemmän kuin pienissä yksiköissä, pedagogisesti katsoen massiivisen suuressa kouluyksikössä ei ole mitään mieltä. Pieniä ja suuria kouluja vertailevia tutkimuksia on tehty viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden kuluessa lukuisia. Tulos on ollut jotakuinkin aina sama: pieni koulu on osoittautunut paremmaksi ratkaisuksi lapsen/ nuoren persoonallisuuden, itsearvostuksen, minäkuvan ja oppimistulosten kannalta. Eräissä ruotsalaisissa tutkimuksissa on edellisten lisäksi korostettu, että varsinkin ns. "kyläkoulut" ovat osoittautuneet tärkeäksi kohtauspaikaksi kylän eri sukupolville (tarkoittaa tässä sitä, että kyläkoulujen lapset leikkivät usein eri ikäisten kanssa; alaluokkien oppilaat saattavat löytää ystäviä yläasteikäisistä)

Tilanne taitaa olla sama kuin kyläkouluja lopetettaessa. Mikään järkiargumentti ei merkitse mitään. Asia on oikeasti päätetty jo ennen näennäisen keskustelun aloittamista.

Kaupungissamme on myös opettajankoulutuslaitos. Sieltä jos mistä luulisi löytyvän kykyä ja halua kommentoida ajankohtaista koulutuspolitiikkaa. Mitä luulette professoriemme tehneen? Aivan, hiljaista on ollut. No en minäkään ole julkisen osallistumisen velvollisuudesta vapautettu. Näyttää siltä, että Kari Uusikylä kantaa yksinään julkisen kommentaattorin taakkaa. On niin paljon helpompaa olla hiljaa - tai jurputtaa anonyymisti blogissaan, kuin ryhtyä käyttämään kasvatustieteellistä asiantuntemustaan koulujen ja koulutuksen hyväksi.

Kasvatustiedettä arvostellaan usein siitä, että siitä ei ole käytännön hyötyä opetustyössä (olen siitä eri mieltä). Tuo maine on osittain omaa syytämme. Sulkeutumalla norsunluutorniin, ei ainakaan tätä ennakkoluuloa hälvennetä. Nähdäkseni opettajankoulutuslaitosten pitäisi tuoda yhteiskunnalliseen koulutuskeskusteluun aiempaa enemmän (pysytellen kuitenkin erillään politikoinnista). Mitä virkaa sillä tutkimuksella muuten on?

Taidampa ryhtyä tästä väsäämään juttua paikallislehteen.... ja koettaa olla hyödyksi.