Viimeviikkoisessa MOT -ohjelmassa käsiteltiin työvoimahallinnon työllistämiskoulutuksiin liittyviä työharjoitteluja. Ohjelmantekijät nostivat esiin ongelman: yritykset voivat käyttää työharjoittelijoita palkattomana työvoimana. Ohjelmassa haastateltu ministeriön virkamies oli yllättävän tietämätön harjoittelujen tehokkuudesta. Vähän pelotti, kun haastattelusta ilmeni ettei ministeriö ole teettänyt tutkimusta työvoimapoliittisten ratkaisujensa vaikutuksista. Toisaalta olen usein nähnyt, että vaikka tutkimustietoa olisi tarjolla, ei sitä välttämättä käytetä - tai osata käyttää. Vuosia sitten kuulin eräältä korkealta virkamieheltä, että hänen väitöskirjatyötään pidettiin lähinnä outona puuhasteluna. Tuo väitöskirja käsitteli virkamiehen työn kannalta olennaista problematiikkaa. Hänen mukaansa kyse oli hallinnon linjauksesta, jonka mukaan tieteellinen jatkokoulutus ei ole työssä kouluttautumista.
MOT -ohjelma oli kuitenkin tällä kertaa hieman sekava. Siinä käsiteltiin samanaikaisesti tutkintoon liittyvää harjoittelua ja työttömyyskoulutuksiin kuuluvia harjoitteluja. Käsittääkseni harjoitteluun tulee kuulua aina sekä ohjausta että arviointia, muuten kyse ei voi olla harjoittelusta. Ohjelmasta sai sellaisen käsityksen, että jotkut firmat ottavat korkeasti koulutettuja ihmisiä töihin "harjoittelijoiksi", antavat heille hyvin vastuullisia tehtäviä, eivät maksa palkkaa ja lopulta ilmoittavat harjoitteluajan päätyttyä, että yhtiön taloudellinen tilanne estää harjoittelijan rekrytoinnin töihin. Ja seuraavassa haussa sama firma hakee taas uutta harjoittelijaa samoihin tehtäviin.
Entäpä jos valtio ei enää tukisi edellä kuvatun kaltaista "harjoittelua"? Olisiko tilanne parempi? Harjoitteluidean taustalla oli pyrkimys aktivoida työttömiä. Väitetään, että työelämässä mukana oleminen - vaikkakin vain harjoittelijana - pitää vireänä ja lisää kontakteja. Pitkäaikaistyöttömän mahdollisuudet työllistyä heikkenevät samaa tahtia työttömyyden keston kanssa. Ehkä työvoimaviranomaisten ja lainsäätäjien tekemä ratkaisu ei ole aivan niin perusteeton. Aihe kaipaisi tutkimusta ja tutkimukset lukijoita.
Mielestäni opetusharjoittelua ei voi pitää palkattomana työnä, sillä opetusharjoittelija ei (oikeasti) voi olla vastuussa koulunpidosta. Opetusharjoittelijan pitäisi saada jatkuvaa palautetta ohjaavalta opettajalta ja didaktikoltaan. Harjoittelun tulisi olla aina (tavalla tai toisella) ohjattua. MOT-ohjelmassa ei tietenkään puhuttu mitään opetusharjoittelusta, mutta tuon ohjaus -näkökulman mukaan ottaminen olisi ehkä voinut syventää asian käsittelyä.
Sanotte ehkä, että ette nähneet didaktikkoanne koko harjoittelunne aikana. Niin ei saisi käydä (ellei kyseessä ole kenttäharjoittelu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti