keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Haluaisinko tutustua itseeni


Haluaisinko tutustua tätä blogia kirjoittavaan Telemakhokseen? Selailen päätöstä tehdessäni edellisiä kirjoituksiani. Ratkaisu tuntuu aika helpolta tehdä. Sorry Tele, mutta en haluu olla sun bestis. Olet oikeastaan vähän pelottava ja samalla kertaa säälittävä tyyppi. Kauhistelen kyynisyyttäsi.

Entäpä jos heittäytyisin kirjallisuudentutkijaksi. Biografinen kirjallisuusanalyysi on hauskaa ja luovaa puuhaa; ja mikä parasta, se on nykyisin tulossa taas muotiin. Kyse on siis siitä, että tutkija tekee tulkintoja kirjailijan maailmankuvasta ja persoonallisuudesta hänen kirjallisen tuotantonsa perusteella.

No niin. On selvää, että Telemakhoksen ironian takaa pilkistää peitetty itsesääli. Telemakhos ei kirjoita lapsistaan, sillä hän on itse lapsi. Hän ei puhu perheestään, koska Telemakhos on olemassa vain työnsä kautta. Odysseus on jatkuvasti kadoksissa, mutta se on luultavasti hänen oma ratkaisunsa. Yhtä kaikki. Kirjoittajaa vaivaa krooninen hylätyksi tulemisen pelko.

Näin yöllä unta, että joku oli tuonut kuolleen isoäitini autoni etuistuimelle. Joku oli asetellut hänet siihen penkille istuma-asentoon, kuin odottamaan kyytiä kotiin. Ei ruumis minua erityisesti kammottanut. Olin kyllä vähän harmissani siitä, että joudun ajelemaan kuolleen kanssa autollani. Etsin käsiini hautausurakoitsijan ja hankin arkun. That's it. Kuolleet pitää haudata. Hoidin ongelman pois päiväjärjestyksestä, enkä ryhtynyt unessa ihmettelemään asiaa sen enempää.

Koetin aamulla miettiä, mitä uni tarkoitti. Jospa tässä nyt oli jungilainen "elämänuni": tiedättehän, sellainen elämää luotaava syvällinen unikokemus. Koettaako alitajuntani vihjata minulle, että kuolleet pitää haudata, vai olenkohan jättänyt surematta isoäitini kuolemaa? Jungin tulkinnat psyykeen toiminnasta viehättivät minua opiskeluaikoinani, ja tulinkin kahlanneeksi hänen tuotantoaan läpi melko perusteellisesti. Nykyisin en osaa enää suhtautua vakavasti Jungiin, mutta se on toinen tarina. Olen nähnyt varmasti ainakin yhden elämänunen. Siinä unessä jätin sisarieni kanssa hyvästejä isälle. Isä jäi lapsuudenkotiini ja me sisarukset lähdimme kotoa äidin kanssa. Tiesin unessa koko ajan, että äiti oli kuollut.

Unien neurologinen merkitys on... bla...bla... toisaalta psykoanalyyttinen koulukunta katsoo unien olevan ... toiveita.... Ei, en ryhdy käymään tässä akateemista monologia unien tulkinnasta tai merkityksestä. Lyhyesti sanottuna pidän unien tulkitsemista ja erityisesti unitulkintaoppaita viihteenä siinä missä horoskooppejakin. Kulttuurihistorian tuntija huomauttaisi tähän, että unilla ja astrologialla on pitkät perinteet kulttuurissamme. Nyt kuitenkin riittää, kun sanon, ettei unilla tarvitse olla mitään tiettyä merkitystä. Keskustelunaiheena unet ovat lyömättömiä.

Meillä oli lapsuudenkotonani tapana "analysoida" toistemme unia. Minusta tuntui juhlalliselta kun äiti tai isä keskittyi kuuntelemaan kertomaani unikuvaa. Omasta unestaan kertoessa kukaan ei voi väittää vastaan tai osoittaa tietävänsä asiasta enemmän. Unista puhuessaan lapset ja vanhemmat ovat tasavertaisia. Aika demokraattinen keskustelun aihe. Suosittelen!

5 kommenttia:

Mummo kirjoitti...

Ei, Telemakhos, et sinä kyyniseltä näytä, jos täällä tekstianalyysia ryhtyy harjoittamaan.

Ja unesi -. Jos olisin hahmoterapeuttisi, pyytäisin sinua olemaan vuorotellen jokainen unesi henkilö ja esine. Kun sitten olisit isoäidin ruumis, kysyisin, miltä tuntuu, kun et saa ajaa, siinä vain vieressä kökötät. Miltä tuntuu, ruumis, kun Telemakhoksesta olet ongelma, joka pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä?

Tuo lapsuudenkotisi tapa suhtautua uniin oli viehättävä. Voin sen osin kuvitella.

Telemakhos kirjoitti...

He, hee! Minä näin unta mummosta ja mummo Telemakhoksesta.

Terapeutin kysymys ahdistaisi minua. Tiedät, mitä tapahtuisi kun sanoisin hänelle etten halua kuvitella olevani kuolleen sukulaiseni ruumis.

Anna Amnell kirjoitti...

Sosiologi ja psykoanalyytikko Zizek analysoi elokuvia freudilaisuuden näkökulmasta eilen keskiviikkona TV:ssä. Satuitko näkemään? Näytteet olivat karmeita: Hitchcockin Linnut ym. Näin tietysti painajaisunta yöllä. Onneksi se haihtui niin kuin useimmat unet haihtuvat. Jäi vain outo olo.

Joskus olen pitänyt unipäiväkirjaa. Silloin unet muistaa ihan uudella tavalla.

Savossa lapsuudessani ihmisillä oli tapana kertoa toisilleen unistaan, ja niistä keskusteltiin innokkaasti. Ihan niin kuin sinun kotonasikin.

Ukkini käytti kiinnnostavaa vanhanaikaista sanontaa: Kylläpä se unikakkiainen näytti mulle kummallista unta.

Anonyymi kirjoitti...

joo voi olla että noilla tiedoilla jäis 'akateeminen monologi' aika vähiin..

kannattaa myös googlata mitä neurologia tarkoittaa :D

Telemakhos kirjoitti...

Hyvä paremmintietäjä, en oikein ymmärtänyt piikkiäsi. Googletin varmuuden vuoksi, mutta ei tuloksissa mitään erikoista näkynyt. Neurologit tutkivat kovasti erilaisia unihäiriöitä ja esimerkiksi unien aikana tapahtuvia neurologisia, tai vaikkapa neurolofysiologisia prosesseja. Käyttämällä epätäsmällistä ilmaisua "unien neurologinen merkitys" viittasin neurologiseen unitutkimukseen ja em. prosesseihin.