perjantaina, syyskuuta 22, 2006

tutkimustulosten soveltamisesta

Piti kirjoittaa juttu eilisissä MTV3:n kympin uutisissa olleesta jutusta, minkä mukaan Tampereella kokeillaan OPH:n tuoella tyttöjen ja poikien opettamista eri opetusryhmissä. Opettajat kertoivat kameralle, kuinka poikia motivoidaan matematiikassa antamalla heille "poikia kiinnostavia" tehtäviä. Vastaavasti tytöt saavat tehdä (poikien häiritsemättä) itselleen sopivia töitä. Että sellaista! Kommentoisin erittäin mielelläni uutista, mutta en ennenkuin löydän tarkempia tietoja siitä. Se näytti olevan yllättävän vaikeaa. En onnistunut selvittämään, mikä projekti on kyseessä tai edes sitä mikä on tuon koulun nimi; katsoin uutista vähän hajamielisenä. Olisipa hauska kirjoittaa pari sanaa siitä, mitä tämä kokeilu merkitsee nykytietämyksen valossa. Jos joku teistä onnistuu löytämään jotakin kättä pidempää (so. faktoja kokeilusta), niin kyllä minä sitten piiskaan (tarvittaessa).

Sitten pieni paikallisuutinen. Täällä väännetään taas kyläkoulujen puolesta ja niitä vastaan. Eräs jo eläkkeelle siirtynyt rehtori on esittänyt kiukkuisia puheenvuoroja poikansa (!) johtaman koulun puolesta. Niin, totta! Täällä näyttää rehtorin tehtävät siirtyvän vanhimmalle pojalle kuin aadelisarvot. Uusimmassa paikallisessa ilmaisjakelulehdessä kertoo eräs kaupungin virkamies tietävänsä, että pienet koulut eivät ole tutkimusten mukaan parempia kuin alle 600 oppilaan koulut. Aika yllättävä veto. No onneksi kirjoittaja oli riittävän tyhmä paljastaakseen, että oli lukenut tutkimustulokset Kuntalehdestä. Kuntalehdessä oli siis kerrottu jostakin tutkimuksesta ja virkamies oli viisastunut. En tiedä, onko tämä hauskaa vai pelottavaa. Lisättäköön, että kumpikaan valtuustomme nokkamiehistä ei ole ylioppilas. Onko sillä mitään väliä? No, tällaisissa asioissa tuntuu olevan.

Onkohan moraalinen velvollisuuteni kirjoittaa vastine, jossa totean, että tilanne ei ole aivan noin yksinkertainen? Tulokset riippuvat aika paljon siitä, miten asioita tarkastellaan. Lyhyen tähtäimen oppimistuloksissa ei ole suuria eroja kyläkoulua ja suurta koulua käyneiden välillä. Pitkäkestoista oppimista ei yleensä mitata. Kouluviihtyvyydessä, kodin ja koulun yhteistyön onnistumisessa, tyytyväisyydessä, oppilaiden turvallisuudentunteessa, eri ikäisten oppilaiden keskinäisten suhteiden muodostumisessa jne. on havaittu eroja pienten ja suurten kouluyksikköjen välillä. Pitää muistaa, että koulussa viihtyminen ei ole vain mukavuutta, se on lopulta edellytys todelliselle opiskelulle - sellaiselle, mikä ei ehkä näy yksittäisessä koetuloksessa.

Ongelma on se, että virkamies/ poliitikko kuuntelee vain niitä puheenvuoroja, jotka tukevat hänen ennakkokäsityksiään. Ja on ihan turvallista tietää, että hän lukee edes Kuntalehteä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä mielestäni kyläkoulukeskusteluun saisivat osallistua todelliset asiantuntijatkin, koska sellasia kaupungista löytyy. Koska muuten tehokkuusajattelu ja hyvä veli -systeemi tuhoavat pienten lasten mahdollisuuden lähi- ja kyläkouluhin. Näissä pienissä kouluissa ei opetusjärjestelyjen kannalta ole tiettävästi ongelmia, eikä opetuksen kustannuksia kannata edes pohtia tulevien suunniteltujen investointien aiheuttaessa useiden miljoonien eurojen menot.
Vanhemmat ovat huolestuneita, koska päättäjien tietämys on Kuntalehdestä luetulla tasolla, eikä poikkeavia mielipiteitä tai ratkaisuvaihtoehtoja suvaita.

Näin meillä,koulutuskaupungissa. Meidän iskä on parempi kuin teidän iskä...

Hanna Kopra kirjoitti...

Kirjoita ihmeessä vastine.

Anonyymi kirjoitti...

Tuota kouluasiaa on käsitelty Viistolla pinnalla blogin Kauran (http://kaura.blogspot.com/2006/09/tytt-ja-poikaluokat.html) mukaan Aamulehdessä (olisko 16.9?).

Anonyymi kirjoitti...

"Kuntalehdessä oli siis kerrottu jostakin tutkimuksesta ja virkamies oli viisastunut. En tiedä, onko tämä hauskaa vai pelottavaa."

Ei se hauskaa ole. Lehden nimihän voisi olla esim. "Säästötalkoot" tai lyhyemmin "Supistukset".

Pelottavaa on se, että noilla perusteilla mennään todellakin faktojen yli. Riitelen kaupungin virkamiehen kanssa siitä, pärjääkö äitini kotona. Lääkärin mielestä ei pärjää. Ko. virkamies ilmoitti, että lääkäri ei ole oikea henkilö asiaa arvioimaan. En tiedä ollenkaan, kasvaako kaikki viisaus lääkäreitten päässä, mutta kysymys oli sairaanhoitopiirin lääkäristä, joka virka-asemansa nojalla on puolueeton. Tätä kaupungin virkamies ei ole. Hänen melko suoraan sanottu virkanimikkeensä on "poispotkija", siis laitoksista pois. Perusteluna hän käyttää suoraan kaupungin rahapulaa. Teki mieleni käyttää nuorison suosimaa ilmaisua: "Vittuuks se mua kiinnostaa." Asun itse muualla, ja äitini on ko. kaupunkiin maksanut veroja 50 vuotta!