lauantaina, kesäkuuta 17, 2006

musikaalisuus ja yleisälykkyys

Alkaako tuntua jo siltä, että Telemakhos lukee vain Helsingin Sanomia. No tässä vähän lisää vettä myllyyn:

Taloustieteiden maisteri Seppo Heinonen kertoo mielipideosastolla julkaistussa kirjoituksessaan, että musikaalisuus korreloi selvästi yleisälykkyyteen. No tästä asiasta olisi helppo ryhtyä inttämään periaatteellisella tasolla (määrittele musikaalisuus jne.), mutta en nyt tee sitä.

Ystäväni sibiksessä ovat tienneet intuitiivisesti tämän asian jo pitkään ;-) Nytpä tuo usko on sitten "tieteellisesti" vahvistettu. Totta puhuen musikaalisuudella (rytmitaju, sävelmuisti, hienomotoriset taidot) on osoitettu olevan yhteyttä kieltenoppimiskykyyn... mutta että oikein älykkyyteen...

Päätin kaivaa esiin Heinosen artikkelissaan mainitseman lähteen. Hän viittaa Richard Lynnin tutkimustuloksiin. Sanooko tämä nimi teille mitään? Ei minullekaan... aluksi. Sitten valkeni. Tämähän on se pääministeri Vanhasen isän, Tatu Vanhasen tutkimustoveri! Siis se, joka julkaisi - sittemmin vääriksi/ puutteellisiksi osoittautuneet - tutkimustulokset ihmisrotujen välisistä älykkyyseroista. Lynn ei selvästi pelkää uhrata mainettaan tieteen alttarille, sillä hän on tarttunut pelotta aika arveluttaviinkin tutkimusaiheisiin. Hän on nimittäin "osoittanut" myös, että miehet ovat kognitiivisissa tehtävissä naisia älykkäämpiä (tässähän olisi peruste suosia rentoja miehiä opiskelijavalinnoissa) ja, että aasialaiset ovat afrikkalaisia älykkäämpiä. Nyt hän siis kertoo meille, että musikaalisuus ja älykkyys ovat keskinäisessä yhteydessä.

On aina kiinnostavaa, miten eri ihmiset tulkitsevat itselleen vieraalla tieteenalalla saatuja tutkimustuloksia. Jokainen kai lukee niitä vähän omasta näkökulmastaan käsin - korostaen itselleen tärkeitä asioita. Heinonen halusi siis korostaa, että tiede todistaa musiikkiluokkien oppilaiden olevan muita älykkäämpiä.

Heinosen mielipidekirjoitusta voi pitää merkkinä siitä, että nyt on tilausta tällaisille eriarvoisuutta lisääville yleistyksille. Tai onhan näin ollut jo pitkään. Juuri äsken sain katsoakseni 1960-luvun alussa tehdyn (psykologian alaan kuuluvan) tutkielman, jossa osoitettiin kauniin käsialan korreloivan älykkyyden kanssa. Tässäpä oiva ja halpa keino karsia jyvät akanoista! Myöhemmät tutkimukset eivät - ikävä kyllä - ole tukeneet tätä tulosta. Tuloksia paremmin selittäviä muuttujia on löydetty aina toisaalta.

Heinosen kirjoituksesta näkee, ettei hän ymmärrä tilastotieteen alkeita. Hän puhuu voimakkaasta korrelaatiosta, vaikka kerroin on vain 0,27. Kyseessä ei tarkkaan ottaen ole edes kohtalainen korrelaatio. Tieteellisissä artikkeleissa ei ole tapana puhua korrelaatiosta, jos kerroin jää alle 0,30. Korrelaatiokerrointa ei kannata tulkita, jos p > 0,05. Ilmeisesti saavutetut tulokset olivat kuitenkin tilastollisesti merkitseviä.

Spearmanin korrelaatio kertoo kahden muuttujan välisestä tilastollisesta yhteydestä, ei muuta. Se ei kerro, ovatko kysymykset asetettu oikein ja mielekkäästi. Laskutoimitus ei kerro, voidaanko yhteyttä selittää jollakin toisella muuttujalla (esim. englannissa, jossa musikaalisuus-aineisto on kerätty, voisi musiikin harrastaminen ja perheen sosioekonominen tausta olla keskinäisessä yhteydessä, mikä puolestaan on yhteydessä koulutusmahdollisuuksiin.)

8 kommenttia:

Kops kirjoitti...

Olen minäkin kuullut sen väitteen että musikaalisuus ja hyvä kielitaito kulkevat yhdessä. Saatan olla täysin väärässä kun väitän että se on roskaa, mutta niin vaan väitän.

Kielten oppimisessa on pieni osa yhteistä musiikin kanssa, esimerkiksi intonaatio eli puheen sävelkulku. En voi käsittää miten musikaalisuus voisi auttaa käsittämään lauserakenteita, muistamaan sanoja, erottamaan äänteitä toisistaan jne jne. Sitä paitsi minulla on ollut suuri määrä hyvin musikaalisia opiskelijoita jotka ovat heikkoja kielissä

Kieltäydyn allekirjoittamasta. Itse olen kohtalaisen musikaalinen, mutta en pääsisi Abelius Sikatemiaan, vaikka käyttelen 7 - 8 kieltä viikoittain.

Telemakhos kirjoitti...

Nyt kops kopautti metsään. Ajattelit intuitiivisesti varmaan, että hyvä laulaja olisi suoraan myös kielillä puhuja. Ei se ihan niin ole - vaikka laulajat oppivatkin helpommin eri kielen nuotin (oikean korostuksen). Kukaan ei kai ole väittänyt, että esimerkiksi kielten opettajat olisivat automaattisesti hyviä muusikkoja.

Kielitaito (lopputulos) ja tavallista parempi kyky oppia kielitaitoon liittyviä osataitoja on syytä erottaa toisistaan. Onko kyky synnynnäinen vai harjoituksen tulosta? Tästä ollaan vielä erimielisiä. Itse ajattelen, että harjoitus ja persoonallisuus (temperamentti jne.) ovat avainasemassa, mutta ei nyt ruveta vääntämään tästä asiasta.

Yritän löytää jotain kättäpidempää. En oikeastaan etsinyt tätä tutkimusta, vaan erästä toista, mutta kelvatkoon nyt kuitenkin.
http://news-service.stanford.edu/news/2005/november16/music-111605.html

Nadine Gaabin tutkimuksen näkökulma on Lynniä ja kumppaneita paljon lohdullisempi (ja vähemmän elitistinen). Hänhän viittaa siihen, että instrumentin soittaminen lisää "language skills" - eikä siis puhu syntyään musikaalisista:

"Musical training appears to alter the ability of the brain's language areas to process pitch and timing changes that are common to perceiving both words and music".

Ihan käytännön opetustyössä on havaittu (mutta myös tutkimuksin todettu), että esimerkiksi tahdissa marssiminen ja taputtaminen helpottavat tavujen hahmoittamista. Tutkimuksissa on myös osattu selittää, että tämä johtuu aivojen rakenteesta ja tavasta käsitellä informaatiota.

Tiedän, että monet erityisopettajat käyttävät tätä keinoa opetuksessaan. Rytmitaju ja tavujen erottaminen ovat kiinteässä yhteydessä.

Jussi kirjoitti...

Minulla ei ole mitään taiteellisuutta. Mensalaisuus taitaa nyt olla pop. Tiedän, missä heikäläiset kokoontuvat. Joukossa on täysiä hulluja ja työelämässään epäonnistuneita. Hulluista mensalaisista on puhuttu julkisuudessakin. En halua päteä jossain kuviopäättelyssä, en ole ollut testissä. Kai tuon voi lukea niinkin, etten pärjäisi :O).

Rennoista miehistä: en osaa myöskään piirtää. Piirustuksen opettaja ajan kulukseen piirsi piirrustukset puolestani. Minä signeerasin työn, jonka opettaja arvosteli seiskaksi. Minä tiesin, hän tiesi, tiesin hänen tietävän, hän tiesi minun tietävän jne., etten osannut piirtää.

Lukion viime luokalle tuli yksi #¤%&?:leen tiukkapipoinen niuho nainen. Piti piirtää itse. Lukion päästötodistukseen tuli 6. Kysymys: saiko lopussa "paha" (=minä) palkkansa vai pilasiko nainen rentojen miesten herrasmiesopimuksen. (Se miesopettaja oli mielestäni herrasmies. Ei minusta olisi parempaa piirtäjää niuhottamalla tullut. Itseäni en toki laske herrasmieheksi.)

Anonyymi kirjoitti...

Koska tunnen monta muusikkoa henkilökohtaisesti, tutkimustulos vaikuttaa lähinnä huvittavalle. Harvardissa tehtyjen tutkimusten mukaan, jotain yhteyttä musiikin ja spatiaalisen hahmotuskyvyn ja matematiikan kanssa kyllä löytyy. Älykkyys? No, Mozart makes your kids smarter TM on myynyt levyjä USA:ssa, tuossa nerojen kehdossa huomattavan paljon.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minä en osaa mitään kieltä kunnolla, mutta laulan neljällä...

Mutta palaan asiaan vielä ja kirjoitan omaan blogiini pari sanaa kielten opettajista... Jahka jaksan.

Kops kirjoitti...

En minä minnekään metsään kopautellut enkä intuitiivisesti puhunut, heh heh. Viittasin, kuten sanoin, väitteeseen että musikaalinen ihminen on yleensä hyvä kielissä. Sanoin että se väite on mielestäni roskaa.

En ottanut kantaa Seppo Heinosen kirjoitukseen jota en lainkaan tunne, vaan kommenttini oli täysin irrallinen, eli niin sanotusti asian vierestä, sorry.

Olen itse kielellisesti lahjakas, opetan kieliä ja koulutukseeni kuuluu fonetiikan opinnot ja tavallista laajemmat luvut ääntämisestä sun muusta ääneen ja mölyyn liittyvästä, eli on minulla pikkuisen enemmän annettavaa kuin oma intuitio. Kops!

Anonyymi kirjoitti...

Musikaalisuuden ja kielitaidon välisessä suhteessa on kyllä kyse muustakin kun pelkästään siitä, mitä me pystään havainnoimaan ja kuulemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kerrohan vähän lisää, kun tunnut jotain tietävän.