maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Vanhemmat opettajankouluttajina


Ajattelin tänään - pitkästä aikaa. Mietin, miksi nuorilla opettajilla on nykyisin tapana valittaa työnsä olevan niin ikävää. Onkohan siinä perää? Täältä norsunluutornista tähystäessä ei näe selvästi maanpinnalle. Jotain hämärää liikettä siellä näkyy, mutta ei paljoa muuta.

Lapset ovat hankalia - ja ne vanhemmat! Sehän tiedetään. Itsekin olen tosissani koettanut olla tuon esikuvan kaltainen vanhempi ja soittanut opettajalle, jos kysyttävää tai huomautettavaa on ilmaantunut. Luulen, että soittoani ei odoteta riemulla. Opettaja on selvästi ihan poikki; häneltä on loppuneet paukut luokan kanssa, vaikka vasta kuukausi on käyty koulua. Parasta olisi olla sanomatta mitään, sillä epäonnistumista pelkäävä ope ryhtyy aina syyttämään oppilaitaan, huonoa onneaan tms. Juu, juu, helppohan se on vierestä käsin arvostella. Niin on. Olen pitänyt mölyt mahassani ja antanut opelle aikaa. Mutta ei! Luokan ilmapiiri huononee, opettaja motkottaa kaikesta ja kaikille. Vanhemmat saavat häneltä useiden sivujen mittaisia sähköposteja, joissa ope antaa meille läksyjä.

Nykyajan nuoret ja heidän vanhempansa ovat siis hankalia. Tilanteen sanotaan johtuvan lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Edellisen laman seurauksena kunnat joutuivat leikkaamaan koulujen tuntikehystä,kerhoja lakkautettiin, sosiaalitoimessa säästettiin, koululääkäreitä vähennettiin, satoja pieniä kouluja suljettiin. Samaan aikaan vanhempien työolot muuttuivat. Ne jotka saivat pitää työnsä joutuivat tekemään myös irtisanottujen hommat. Nykypäivän työmaailma on jotakin aivan muuta kuin parikymmentä vuotta sitten. Voidaan kai olla yhtä mieltä siitä, että lasten ja nuorten olot ovat heikentyneet 1990- ja 2000-luvulla.

Entäpä jos tuoreet opettajatkin ovat heikentyneet? Ehkä opettajat valittavat koska he joutuvat kentälle raakileina. Ei se silti heidän vikansa ole. Lama puraisi säälimättömästi myös yliopistoja. Opettajankoulutus on vähä vähältä muuttumassa kirjekurssiksi. Ennen, ah ennen! Silloin koulutukseen kuului paljon kontaktiopetusta, taivas oli sinisempi ja linnut lauloivat suloisemmin. Silloin opettajakokelaat joutuivat kulkemaan demoilla pienryhmänsä mukana kolme vuotta - siis oikeasti. Nyt he tuskin ehtivät tutustua toisiinsa. Ennen joutui harjoittelemaan tosissaan. Nyt ahkera ja määrätietoinen opiskelija voi juosta koulutuksen lävitse joutumatta kohtaamaan itseään tai muita. Väitän, että vanha opettajankoulutus hioi opettajasta särmiä. Nyt vanhemmat joutuvat didaktikon rooliin; huolehtimaan tuoreen opettajan sisäänajosta (niin että hän tulee kyyniseksi, hulluksi tai sitten järkiinsä). Ja huom: vanhemmathan ovat virheettömiä:

Erkki koulussa

1 kommentti:

Naksuttaja kirjoitti...

Tästä aiheesta käytiin kiivas taisto ns. Kalapala -episodin aikana tiede.fi -foorumilla. Itse itseäni linkittäen:
http://www.tiede.fi/keskustelut/post987001.html#p987001
mars!

Hyvä tuubipätkävalinta, muuten. :-)