Uusimman (23.2.07) Suomen Kuvalehden pääkirjoitus on otsikoitu: "Yliopisto ja menestys". Teksti on kovaa. Suomen yliopistolaitos ei houkuttele maailmanluokan tutkijoita ja "parhaimmat aivot" lähtevät maasta. Kumpikin väite voi pitää paikkansa tai sitten ei. Ne kertovat enemmän esittäjänsä toiveista kuin todellisuudesta.On helppo nähdä, että vain hyvin harvalla uusliberalistisella poliitikolla tai virkamiehellä on oikeasti tuntumaa siihen mitä tieteen tekeminen on. Ja miten heillä olisi? Tiedepolitiikkaamme johtavat opetusministeriön, EVA:n ja Arkadianmäen maisterit. Tuon porukan on aiemmin voinut jättää omaan arvoonsa, koska heillä ei ole ollut juurikaan todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa yliopistolaitokseen ja siellä tehtävään tutkimukseen. Nyt kaikki on toisin.
Elinkeinoelämä tähyää yliopistolaitoksen suuntaan toivoen, että voisi jättää osan tuotekehityksestään tutkijoiden - siis valtion harteille. Tämä tehdään vetoamalla maamme yliopistolaitoksen kilpailukyvyn parantamiseen, tehokkuuteen, aivovientiin jne, jne. Pelottavalta kuulostavia sanoja.
Työskentelin erään tutkimusprojektini yhteydessä erään suuren paperiyhtiön palveluksessa. Huomasin projektin edetessä, että yliopistotutkijan ja yrityksen tuotekehitys/tutkimusjohdon toimintatavat, tavoitteet ja koko ajatusmaailma eroavat toisistaan suunnattomasti. Tyypillistä on, että tutkijan pitäisi pystyä selittämään tutkimansa aiheen merkitys ja sovellus ennen kuin työ on tehty. Tämä rajaa tutkimuksen kohteet sellaisiin, joiden kanssa ei synny yllätyksiä. Yllätys, epätvallinen ja ennakoimaton ratkaisu on todelliseen tutkimustoimintaan olennaisesti luuttyvä piirre.
Nobelisti Richard Feyneman neuvoi eräässä opiskelijalleen lähettämässään kirjeessään, että tutkimuskohteen valinnassa on kunneltava ainoastaan itseään, pidettävä mieli avoimena yllättäville ratkaisuille ja uskallettava murtaa traditioita työn toteuttamisessa.
Suomen Kuvalehden pääkirjoittajan mielestä päättäjien olisi uskallettava karsia yliopistolaitosta, luopua humboltilaisesta ihanteesta ja satsata säästyneet varat huippuihin. Tämän luettuani tiesin heti mitä minun on tehtävä! Aloitin huippujen kilpailuttamisen peruuttamalla SK:n kestotilaukseni.
4 kommenttia:
Kai ilmoitit asiakaspalautteena tilauksesi peruuttamisen syyn? (Katso: minussa elää usko, että palautetta antamalla jokin voi muuttua. Siitäkin voi syyttää erään yliopiston erästä laitosta.)
Joo, annoin palautetta. Asiakaspalvelu lupasi välittää asian eteenpäin.
Moni on pistänyt merkille ko. lehden/julkaisun linjan muutoksen ja tietyntyyppisen uuden vivahteisuuden.
Miksiköhän näin on päätetty alkaa toimia? Miksi ja kenen/keiden toimesta? Mielenkiintoista, mutta jo hitusen pelottavaa.
Minäkin uskon palautteeseen. Mistä muuten voisivat tietää? Voisivat vain tehdä jonkun mutututkimuksen.
En ole itse lukenut kyseistä juttua, mutta olettaisin että se liittyy näihin rakenteellisen kehittämisen kärkihankkeisiin; erityisesti tähän helsingin "huippuyliopistoon". Uskon ettei hanke sinällään olen ongelmallinen yliopiston ajatuksen ja sen toteuttamisen kannalta; siinähän on tällaisia puolittaisia tiedeyliopistoja; kaikki lienevät kuitenkin korkeakouluja. Elinkeinoelämä lupaa kerätä 200 milj. € uuden säätiön pääomaksi, valtion pitäisi antaa 500 milj. € ja tämän lisäksi valtion budjettirahoitus kaksinkertaistaa. Kuitenkin esityksessä linjattiin vielä varsin varovaisesti uudistuksia. Toki uuden yhteisen yliopiston perustaminen on sellainen, mutta siihen se käytännössä jäi.
Huippuyliopisto edellyttää voimavaroja, se lienee kiistaton tosiasia. Harvardilla jota usein totutaan retoriikassa esittelemään, on n. 3 miljardin vuosibudjetti ja liki 30 miljardia varallisuuta.
Mutta kysymys oli ministeriölle esitettävistä rakenteellisen kehittämisen kärkihankkeista joiden rahoittamiseksi oli n. 9 milj. euroa. Mitähän tästä nyt ajattelisi; vaalit tulossa. Kukaan (merkittävä päättäjä) ei ole vielä ainakaan julkisesti kommentoinut tätä "huipulle" vievää hanketta. Sinällään itse korkeakoulututkijana kannatan hanketta, mutta kyllä kai siinä nyt pientä realistisuutta olisi voinut pitää mielessä. Ainakin tiukan valtiontalouden linjan sailakselta.
Lähetä kommentti