perjantaina, marraskuuta 17, 2006

laatua


Ikkunaiines kirjoitti blogissaan opettajia kiusaavista konsulteista, jotka propellihatut iloisesti pöräten kiertävät kouluissa hokemassa tyhjiä iskulauseita. Tällaisia koulutustilaisuuksiksi naamioituja herättäjäjuhlia voi olla aluksi hauska seurata, mutta hupi vaihtuu väistämättä kiukuksi kun huomaa porukan olevan tosissaan. Haluaisin joskus nähdä ideologin opettavan luokassa omien oppiensa mukaisesti. On eri asia kertoa yleisistä periaatteista kuin noudattaa niitä. Toki tätä yleistäkin tasoa tarvitaan, mutta se pitäisi pystyä purkamaan konkreettisiksi esimerkeiksi.

Kuulimme edellisessä henkilöstökokouksessa yliopiston laatuarvioinnin periaatteista. Esitelmöitsijä esitteli laatukäsikirjan runkoa, kertoi laatutyöryhmistä ja laatuyhdyshenkilöistä. Tuli outo olo. Olenko joutunut vieraalle planeetalle? Kasassa oli sketsin ainekset, mutta kukaan ei nauranut. Kukapa nyt laadukkuuteen pyrkimiselle kehtaisi nauraa?

Koko tuo "laatuasia" tuntuu minusta voimakkaalta yliopisto-opettajiin ja tutkijoihin kohdistuvalta epäluottamuslauseelta. Meihin ei luoteta. Siksi meitä pitää valvoa moninkertaisen raportointijärjestelmän avulla. Ensiksi meidät velvoitettiin raportoimaan työaikamme käytöstä. Minun täytyisi täyttää raportti mieluiten joka päivä. Siinä voi lukea:

luennon valmistelua 2t,
raportointia 15 min,
opiskelijoiden ohjausta 1t,
opiskelijan käsikirjoituksen lukemista 1t
luentoa 3t,
tutkimusaineiston keräämistä 1t

Nämä raportit menevät suoraan keskushallinnon tietokantaan. Joku sitten tarkistaa, että olenko tehnyt tarpeeksi töitä. Mitenköhän keksin salanimeksi "sohvalla kirjoittamaan keskittymisen". Pitääköhän sekin raportoida, jos saan viikonloppukävelyllä hyvän idean.

Sitten meidän on valmistettava laatukäsikirja, jossa määrittelemme laitoksemme toiminnot ja tulostavoitteet. Meidän pitää kirjoittaa toimintaohjeet itsellemme. Ja näitä toimintaohjeita ja tavoitteita arvioi sitten korkeampi taho (so. arvioi arviointeja). Seuraavassa vaiheessa meidät rankataan suhteessa toisiin yliopistoihin... ja ehkä myös toisiin laitoksiin.

Oli paljon puhetta tutkimuksesta, mutta se oli vain tyypillistä yliopistojargonia, jossa ei oikeasti sanota mitään tutkimuksista. Tällaiseen diskurssiin kuuluu, että hoetaan "yliopiston opetus perustuu tutkimukseen" -mantraa. Itse asia, siis opetuksen ja tutkimuksen yhteys, on lämpimästi kannatettava periaate. En silti ymmärrä, miten tuota yhteyttä voi arvioida tarkastelematta kurssien sisältöjä ja arvioimatta vaikkapa luentojen laatua. Nyt tilanne on se, että julkaisujen määrän kuvitellaan tuottavan parempilaatuista opetusta.

Järjestelmän suurin ongelma on mielestäni se, että epäluottamus murentaa työmoraalia. Moraalisesti kypsä työntekijä haluaa maksaa luottamuksen hyvinä tuloksina. Armeijamaisessa yhteisössä sluibataan röökille heti kun valvojan silmä välttää.

7 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Blogisi näyttää hyvältä. Kiva blogipohja, sillä sen värejä voi vaihdella ja laitella entistä helpommin kuvia tms sivupalkkiin.

Minusta tuntuu, että nykyään tuhlataan ihmisten aikaa jatkuviin kokouksiin ja raporttien tekemisiin. Seuraan ihmetellen mieheni ja lasteni töitä.

Mistä ihmeestä johtuu, että byrokraatisuus on lisääntynyt? Mikähän on se perimmäinen syy?

Telemakhos kirjoitti...

Ehkä tietoyhteiskunta on myös kontrolliyhteiskunta. Kukapa byrokraatti ei tarttuisi tilaisuuteen mitata ja valvoa, jos sellainen hänelle tarjottaisiin. Yliopistolla hallintohenkilökunnan määrä on kasvanut moninkertaisesti opetushenkilökuntaa nopeammin - ja pitäähän heille järjestää töitä.

Dr. kirjoitti...

Laadunhallinta on tosiaan murtamassa tilaa suomalaisissa yliopistoissa, perinteisen itsearvioinnin kustannuksella. En tosin ole vielä aivan varma toimiiko nykyiset laadunhallintajärjestelmät sellaisenaa laitostasolla tai pystytäänkö niillä parantamaan opetuksen ja tutkimuksen tosiasiallista laatua.

Käsittääkseni laadunhallintaan liittyy kuitenkin myös positiivisia piirteitä. Olin itse laatimassa laitoksemme laatukäsikirjaa, ja kyllähän siinä kulttuurit välillä olivat konfliktissa. Yritin soveltaa koulutuksen laadunhallintaan sorvattua ISO standardia, mutta välillä kyllä missiot ja visiot, mittarit ja poikkeamat olivat kaukana siitä mitä esim. yhteiskuntatieteellisessä koulutuksessa tavoitellaan.

Saimme kuitenkin tehtyä laitoksemme näköisen käsikirjan, joka oletettavasti palvelee myös laitoksen toimintaa. Siinä tosin painottuu tällä hetkellä laitoksen tukitoiminnot ja hallinnolliset proseduurit.

Laatuauditoinnit ovat puolestaan melkoista draamaa; erityisesti sisäiset auditoinnit, joissa yleensä saman yliopiston eri tieteenalojen tutkijat, opettajat tai hallintovirkamiehet käyvät tutustumassa laitoksen toimintaan yleensä n. 4-8 tunnin ajalla haastatellen samalla avainhenkilöitä. Jotenkin tuli sellainen käsitys, että vuorosanat oli tarkoin mietitty ja että jokin poikkeama oli löydettävä.

Yleensä poikkeamat (eli käytännössä laatukäsikirjan ohjeistusta vastaamattomat piirteet) voivat nousta myös tulkinta- tai ymmärryseroista. Silloin ei auta vakuteella ettei tämänkaltaista virhettä ole, vaan että asia on ymmärretty väärin.

Kaiken kaikkiaan laadunhallita liittyy siihen samaan ketjuun jolla pyritään kovin tieteenalojen menetelmin hallitsemaan tai hallinnoimaan yliopistokoulutusta ja -tutkimusta, ehkä joillekin aloille se soveltuu paremmin kuin toisille.

Ei kai kukaan laadusta kieltäydy, mutta kyllä nämä järjestelmät olisi tehtävä yliopiston näköiseksi. Uskon että pystyimme laitoksemme "laatutyössä" ainakin jotenkin siihen.

Rita A kirjoitti...

Kato, sä oot vaihtanu verhoja tai jotain täällä sun kämpässä!

Teksti on entistä selkeämpää lukea. Kiva, koska näkö heikkenee tässä blogivuosien kuluessa. Minäkin olen jo toista vuotta blogannut. Lämmittää mieltä että saan edelleenkin roikkua linkitettynä seinälläsi. Blogini nimi on nykyään Rita.

Onnea uudelle ulkonäölle!

Ph kirjoitti...

Itselläni on se kuva, että laatu- ja prosessiajattelu on lähtöisin teollisuudesta ja lähtenyt sieltä leviämään pikku hiljaa muualle. Yliopistomaailmasta en tiedä, mutta sairaalaympäristössä on tullut seurattua, miten samat opit eivät pädekään kun koneiden tilalla ovat ihmiset. Laatujärjestelmät yleensä perustuvat ajatukseen, että asiat toistuvat suurin piirtein samalla tavoin kerrasta toiseen, jolloin ne ovat johdettavissa ja niitä voidaan optimoida. Luova työ vain harvemmin toistuu kerrasta toiseen samanlaisena. Ongelma ei niinkään ole järjestelmä itsessään, vaan sen soveltaminen vääränlaisiin asioihin tai huono sovitus kontekstiin.

Telemakhos kirjoitti...

Kuten Jarkko jo kertoikin, on laatuarviointi itse asiassa sertifiointia (ISO). Sekä järjestelmä että sen taustalla oleva ajattelu ovat peräisin teollisuudesta.

Huhun mukaan myös työaikaseurantajärjestelmämme SoleTM on siirretty yliopistoon teollisuudesta. Kuulin, että se olisi alun perin tehty satama-ahtaajien käyttöön. Juttu on sen verran hauska, että haluaisin uskoa siihen.

Anonyymi kirjoitti...

Minun blogini on nyt Blogisisko 3 ja osoitekin on uusi.
Toistaiseksi. Pitäisi yhdistää kaikki.