Järjestimme työparini, prof. S:n kanssa syventävän metodikurssin tentin pari päivää sitten. Tai itse asiassa S sen järjesti ja olin tekevinäni jotain muuta muka kiireisempää. Tentissä oli ollut paljon väkeä ja aloittaminen oli viivästynyt. S. kertoi, että kysymysten näkeminen oli herättänyt hilpeyttä joissakin opiskelijoissa. Yli kaksikymmentä oli jättänyt tyhjän paperin - siis luopunut tentistä. He olivat ilmeisesti tulleet niin sanotusti "katsomaan kysymykset".
Olen sen verran tosikko, että en ollenkaan ymmärrä miten kysymysten katsominen voi edistää opintoja. Minulla on sellainen lapsellinen luulo, että aikaisempien tenttikysymysten keräileminen ei ole kovin hyvä opiskelustrategia.
Miksi kysymykset kannattaa käydä katsomassa?
Eikö tenttiin kannattaisi joko valmistautua kunnolla tai ei ollenkaan. Eikö se, että selailen kirjaa hätäisesti, ja käyn katsomassa kysymykset, vie lopulta eniten energiaa? Ja murentaahan se jossain vaiheessa itseluottamustakin... Tai oikeastaan vain reflektiokykyiset opiskelijat ovat vaarassa. Muut voivat tukeutua attribuutioihin. Tässäpä pari kätevää selitystä:
- En edes yrittänyt tosissani
- No se on ihan hullu tentaattori
- Se kurssi on aivan liian vaativa tavalliselle opettajaopiskelijalle
- tuli yllättäviä muita kiireitä, joten en pystynyt opiskelemaan (vaikka niin on käynyt jo kaksi kertaa peräkkäin)
Ehkä kysymykset kannattaa käydä katsomassa, vaikka ei olekaan valmistautunut tenttiin ollenkaan. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka onni potkaisisi "helpon" kysymyksen muodossa. Tarkoitan tässä helpolla kysymyksellä sellaista, mihin voi vastata tenttikirjan sisällysluettelon/ yleistietojen tai koulutuksen aikana omaksuttujen fraasien avulla. Pelkäänpä, että kasvatustieteessä on edelleenkin niitä tenttejä, joista pääsee läpi korostamalla "oppijan yksilöllisyyttä" ja hänen "kaikenpuolisen kehityksensä tukemista". Fraasia voi täydentää kirjoittamalla jotain ympäri pyöreää lapsen psyykkisen, fyysisen ja motorisen kehityksen huomioimisen tärkeydestä. Onko näin?
5 kommenttia:
Tiedän opeopiskelijoita (valitettavan usein miehiä) jotka näyttävät kerta toisensa jälkeen pääsevän läpi tenteistä näillä fraasivastauksillaan. Lisäksi olen huomannut että samaiset (mies)opiskelijat onnistuvat luovimaan esimerkiksi pidettävistä esitelmistä olemattomalla valmistautumisella, jonka huomaisi lapsikin. Miksi ohjaajat eivät puutu näihin lössöilijöihin? Miksi parempia vastauksia / parempia esitelmiä ei vaadita, vaan kurssista päästetään läpi alta riman? Samaan aikaan toiset (nais)opiskelijat tekevät saman kurssin eteen monin kerroin enemmän töitä.
En tahtoisi olla asian suhteen näin sukupuolirajoitteinen, mutta valitettavasti en ole törmännyt päinvastaisiin tilanteisiin.
Pelkäänpä, että voit olla osittain oikeassa. Ehkä se on yhteydessä siihen, että OKL:ssä opiskeleviin miehiin saatetaan suhtautua yksilöinä siinä missä naiset ovat harmaata massaa. Kun tuntee opiskelijan nimeltä, häntä on vaikeampi kohdella kaltoin... ts. reputtaa tentissä.
Tämä on tietenkin raju yleistys, ja ainakin minä olen kaiken tuollaisen yläpuolella :-P
Minulla on sellainen tunne, että olen paljon ankarampi miehiä kuin nuoria naisia kohtaan. En kertakaikkiaan kestä nähdä naista itkemässä vastaanotollani. Kiroavaa miestä osaan kyllä käsitellä.
Hmm, tunnistan (mennyttä) itseäni pelottavan paljon tästä kirjoituksestasi, Telemakhos. On tullut harrastettua tuota kysymysten katsomista ja tyhjän paperin jättämistä. Hävettää, mutta minkäs teet.
Ennen syventävän metodikurssin tenttiä tuli muuten istuttua jonkin verran kahviossa muiden opiskelijoiden kanssa ja siinä sitten esiintyi tätä toiveikkuutta, että jospa se onni todellakin potkaisisi helppojen kysymysten muodossa...
Näin miehenä täytyy muuten tunnustaa, että olen ollut havaitsevani samaa ilmiötä, kuin nimimerkki lo-opiskelija.
Takaisin peruskysymysten äärelle. Kun mietin, miksi itse en ole oikeastaan pahemmin valmistautunut tentteihin ja siten lähinnä kokeillut onneani, johtunee ehkä pitkälti siitä, ettei minulle ollut valjennut koko opiskelun juoni.
Miksi opiskelen? Mitä opiskelen? Kenelle opiskelen? Opiskelut olivat tulleet turhan helposti kuin Manulle illallinen. Mihin olin opiskeluillani menossa, oli minulle epäselvää. Motivaatio puuttui, joten en nähnyt minkäänlaista syytä valmistautua asioihin, joilla ei ollut minulle suurta merkitystä. Kun tähän lisätään se fakta, että aika monesta opintojaksosta pääsi läpi pyörittelemällä näitä itsesäänselvyyksiä ja ympäri pyöreitä fraaseja, oli vaikea perustella itselleen asiaan kunnolla paneutumista.
Nyt kun juttu alkaa pikku hiljaa valjeta minulle, niin nämä rimaa hipoen suoritetut opinnot lähinnä ärsyttävät. Yleisimmät arvosanani ovat 1 ja 2. Suorituksistani ei ole jäänyt kovin paljoa käteen, joten jäljellä olevia opintoja varten pitäisi ehkä käydä vanhoja asioita uudelleen läpi.
OKL:n miesopiskelijoita leimaa turhautuneisuus. Liekö syynä se, että raavaat äijät laitetaan leikkimään Kani-leikkejä, ym. hömppää heti opintojen alkutaipaleella. Saattaa olla että vielä hatara maskuliinisuus kärsii ja menee leikkimiseksi koko OKL.
Erään tietotekniikan lehtorin mukaan OKL:n miesopiskelijoiden "syndrooma" näyttäytyy hieman toisenlaisena heidän opiskelijoissaan. Hänen havaintojensa mukaan monien naisopiskelijoiden ohjelmointikurssit jäävät kesken tai kurssivaatimuksia joudutaan laskemaan. Kuten miesopiskelijoita OKL:ssä ei myöskään naisopiskelijoita tietotekniikanlaitoksilla voida yleistää,poikkeuksia löytyy suuntaan jos toiseenkin.
Oleellista olisi tutkia, onko näin. Ja mikäli on, niin miksi?
Itse olen joskus käynyt katsomassa kysymyksiä silloin, kun kyseessä on ollut vieras tentaattori. Tenttikysymyksiä on erilaisia, ja ne vaativat erilaista lukutekniikkaa ja erilaisten sisältöjen opettelemista tenttikirjallisuudesta. Sain kerran kakkosen (1-5) vain siitä hyvästä, että olin lukenut teoriapainotteisesti, kun kysymykset edellyttivät biografiatietojen luettelua. Tentaattorit ovat ihme kyllä hyvin uskollisia valitsemalleen kysymystyypille, tai lähinnä kysymysten sisällölle. Joku antaa aina soveltavia ja käytännönläheisiä tehtäviä, toinen haluaa teoriareferaatin, joku historiallisen katsauksen, kolmas pelkkää nippelitietoa, neljäs opiskelijan mielipiteen esseemuodossa...
Olen kirjallisuudenopiskelija, joten meillä voi yhteen tenttiin olla luettavana tuhansia sivuja, silloin ei ole varaa lukea "väärin" jo aikataulutuksen takia.
Lähetä kommentti