Olin tieteen Onnelassa. Tuo tutkimuksen Kaukametsä sijaitsee tunnin junamatkan päässä Lontoosta koiliseen. Kaupungin nimi on Cambridge. Kuten tiedätte, lähettyvillä on toinenkin akateemisen maailman pyhiinvaelluskohde, mutta sen nimeä ei Cambridgessä pidä ääneen lausua. Paikallinen taksikuski opetti minulle, että jos tässä kaupungissa haluaa puhua jotakin O -yliopstosta, niin silloin käytetään ilmaisua "The other University".
Ystäväni L. työskentelee professorina Cambridgen Emmanuel Collagessa. Hän on oman alansa kiistaton huippuasiantuntija, jolla on lukuisia kansainvälisesti tunnettuja julkaisuja. Hän ei ole tohtori! Niin juuri, luitte aivan oikein. Nyt korvat hörölle J.P. ja te muut siellä professoriliitossa. Huippuyliopistossa virantäytössä oikea asiantuntemus voi todellakin merkitä enemmän kuin paperit, tutkinnot ja muut sen kaltaiset muodollisuudet. Meillä täällä provinssissa L. ei voisi missään tapauksessa saada professuuria, olisipa hän kuinka hyvä tiedemies tahansa. L. ei saisi ohjata myöskään väitöskirjoja, ei vaikka hän sattuisi hallitsemaan väitöstutkimuksen alan parhaiten maailmassa. En osaa sanoa, onko tilanne toinen esimerkiksi luonnotieteessä tai tekniikan alalla.
Ehkä arvaatte, että tämä asia on vähän ajankohtainen myös minulle itselleni. On nimittäin käynyt ilmi, että minua ei luultavasti hyväksytä parin kasvatushistorian alaan liittyvän väitöskirjan 1. ohjaajaksi koska en ole professori. Dosentti ei kuulema riitä. Sillä, että minulla on kasvatushistorian alalta paljon näyttöjä ja luultavasti myös eniten historianopintoja, ei ole merkitystä. Kotimaisessa "huiputusyliopistossa" vain muodolla on merkitystä - sisältöjä ei koskaan avata.
L. Kertoi, että heillä on Cambridgessä viiden hengen pienryhmät. Hän tosin valitteli, että ryhmäkoko ei ole oikein tehokas varsinkin opintojen alkuvaiheessa, jossa opiskelijat käyttävät vielä paljon aikaa juhlimiseen. Pienryhmä menee hukkaan jos kaikki eivät ole valmistautuneet opiskelutilanteeseen hyvin. Se on totta.
Parhaan opetuksen ja tutkimuksen puitteiden rakentaminen voi olla lopulta aika jyrkästi ristiriidassa omaksumamme kansansivistysaatteen kanssa. Ai miksi? No, jos kopioisimme vaikkapa Cambridgen mallin tänne, niin se vaatisi ainakin näitä muutoksia:
- Vähennetään sisäänottoa siten, että jokaista viittä opiskelijaa kohden olisi yksi opettaja. Karkeasti laskettuna tämä merkitsisi meillä LOK sisäänoton vähentämistä 62:sta noin 10:een.
- Nostetaan jatko-opiskeluoikeuden saamisen rajaa niin, että jokaista professoria kohden on viisi jatko-opiskelijaa (koko laitoksella olisi tämän jälkeen 5*5 =25 jatko-opiskelijaa kirjoilla nykyisen sadan sijasta)
- Erotetaan ne professorit, jotka eivät julkaise tai opeta aktiivisesti (muutama taitaisi lähteä... ;-))
- Asetetaan huikeat lukukausimaksut
- Vaaditaan kaupungilta maa-alueita ja pyydetään niistä sitten vuokraa, otetaan omat rakennukset omaan omistukseen, perustetaan oma kirjankustantamo ja ennen kaikkea rakennetaan tietoisesti eliittijoukon identiteettiä (samalla kaavalla kuin esm. LjK:ssa).
5 kommenttia:
Luokanopettajia ei taideta kuitenkaan ko. paikassa kouluttaa, or do they?
Osui ja upposi! Laskuesimerkkini oli huono. Huippuyliopistoissa ei kouluteta opettajia. Tosin Cambridgessä tehdään alaamme sivuavaa oivallista tutkimusta mm. sosiaali- ja kehityspsykologiassa.
Luokanopettajakoulutusta "harrastetaan" Britaniassa yleensä b-sarjan yliopistoissa (itse vierailin taannoin University of Derbyssä). Paperit saa alemmalla korkeakoulututkinnolla. Silti tutkinnon suorittanut ei ole pätevä opettamaan ilman koulutarkastajan antamaa lupaa; se puolestaan annetaan koeajan jälkeen. Kasvatustieteessä voi suorittaa myös ylemmän tutkinnon; sillä on tietääkseni vaikutusta palkkaan ja työnsaantiin.
Britannia on yksi niistä lukuisista maista jossa opettajankoulutus on organisoitu, sanottaisiinko opetuspainotteisempiin yliopistoihin. Massojen kouluttaminen eliittiyliopistossa on hieman hankalaa, näin niikuin erinomaisuuden ja huipun kannalta.
Jälkimmäisestä meillä on vain pilkahduksia, mutta perusta onkin sitten kunnossa.
Siitä professoriasiasta. Jos on alansa huippututkija, niin miksi ei ole viitsinyt väitellä tohtoriksi? Tieteellinen pätevyys taitaa melkein poikkeuksetta tarkoittaa useita korkeatasoisia julkaisuja, eikö niistä saa irti yhtä väitöskirjaa, vaikkapa artikkelikokoelmaa.
Hyviä huomioita muuten.
Terv.
Henri J
Vaikea sanoa. Tiedän pari muutakin tällaista tapausta, jossa ansioitunut tutkija ei saa väiteltyä. Veikkaan, että väitöskirjasta tulee ajan kuluessa tarpeettoman suuri juttu - tai sitten vain "tarpeeton".
Väitöskirja on ajokortti. Se on yleensä tarpeellinen, varsinkin jos liikkuu yleisillä teillä. Tietääkseni kaikilla rata-autoilijoilla ei ole ajokorttia. Kilparadalla pätevyys todistetaan eri keinoin. Tämä kai koskee tiedettäkin. Jos liikkuu ainoastaan kapealla erikoisosaamisen alueella, nousevat muut näytöt muodollisia tutkintoja tärkeämmiksi.
Silti pitäisin outona sitä jos yliopisto arvostaisi omaa opetustaan niin vähän, että jättäisi tutkinnot huomioimatta virantäytöissä.
Lähetä kommentti