maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

tuhma ohjaaja, osa XXX


Laitoksen johtaja otti tänään varovaisesti puheeksi, että onko minulla ollut hankaluuksia jonkin ohjattavani kanssa. Ihmettelin kysymystä ja vastasin kieltävästi. Kävi ilmi, että se kotirauhaani häirinnyt opiskelija oli käynyt valittamassa kohtelustaan johtajalle. Että sillä tavalla sitten. Kukahan tässä häiritsee ja ketä? En silti usko, että asia oli esitelty johtajalle ihan tällä tavalla, vaan puhuttu kai huonosta ohjaamisesta ja ristiriidoista. Minulle ei oltu tietenkään kerrottu mitään etukäteen. Tätä blogia pidempään seuranneet tuntevat kuvion.

Ihan yleisesti ja keneenkään oikeaan henkilöön tai tapahtumaan viittaamatta totean, että jossakin vaiheessa tulee hetki jolloin opiskelijan pitää tuottaa tekstiä. Se voi tuntua epäreilulta ja se voi ahdistaa, mutta gradu ei synny kirjoittamatta. Työhön ryhtymistä voi tietysti aina lykätä ryhtymällä riitelemään ohjaajansa kanssa. Jos riitaa ei meinaa syntyä, kannattaa vaikka koettaa tuoda jokaiseen graduistuntoon ja tapaamiseen eri tutkimusasetelma/ kysymyksenasettelu/ tutkimuksen aihepiiri ja vaatia ohjaajaa orientoitumaan muuttuneeseen tilanteeseen. Varo kuitenkin laittamasta ajatuksiasi paperille - ainakaan laajasti. Ammattilaisen (so. ohjaajasi) pitää pystyä ymmärtämään ideasi ilman että väännät sen rautalangasta.

Jos työsi ei edisty, koeta vaihtaa ohjaajaa. Puhu mahdollisimman monelle keskeneräisestä projektistasi, mutta vältä joutumista kahdenkesken työsi kanssa.

Moni kestää silti graduangstinsa kunnialla. Omasta graduryhmästäni on viime aikoina tullut todella loisteliaita opinnäytteitä. Edellinen, seminaarien musiikinopetusta käsitellyt työ sai eximian. Seuraavista kahdesta työstä toisessa on oivallinen tilasto-osa, jossa tekijä on soveltanut kasvatustieteessä aiemmin hyvin vähän käytettyä ryhmittelyanalyysiä (hierarkkinen klusterianalyysi). Toisen työn metodi ja asetelma on mielestäni lähes uraauurtava. Tekijä, joka on osa-aikainen torikauppias, on tarkkaillut myyntityönsä ohessa vanhempia ja lapsia osoksilla. Hän on jäljittänyt empiirisesti useita erilaisia "neuvottelumalleja" joilla lapset tai vanhemmat suostuttelevat toisiaan ostopäätöstilanteessa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hep. Kurkista Kiroilevaa Siiliä ja blogia En vaan osaa.
Vaikka kuinka vimmatusti ottaisi ottalohkoon tai sappi kiehuu ja maksa läpsähtelee, kyllä helepottaa!
Onneksi on myös niitä reiluja, rehellisiä ja ahkeria opiskelijoita olemassa.

Hanna Kopra kirjoitti...

Tuo reiluja, rehellisiä ja ahkeria pätee ikävä kyllä työelämäänkin. Jotkut vain ovat ihmisroskia, jotka aidosti ja oikeutetusti kuvittelevat muiden olevan olemassa sitä varten, ettei heidän tarvitse tehdä juuri mitään. Heidän omakuvansa on vain kovin vahvasti vääristynyt.

Hanna Kopra kirjoitti...

Ah! Unohdin ihan sanoa, että kertoo vain kotikasvatuksesta tai aivopoliosta. Voi olla yhteisvaikutusta myös.

Anonyymi kirjoitti...

No niin,olen täällä taas, hakusanalla koulutuspolitiikan tentti... By the way, läpi meni että läpsähti kasvatusfilosofia...huh huh.
Jotta morjensta vaan!

Anonyymi kirjoitti...

hmm...katsottuani läheltä helsingin yliopiston toiminnan "laatua" hettäisin kommentoitavaksi seuraavaa. Miten tukea aviopuolisoa, jolla gradu-ohjaaja on vaihtunut 6 kertaa (aina saanut aloittaa melkein alusta), ohjauksen laatu on ollut ala-arvoista ja päälle saa vielä haukut, että on laiska. Ymmärrän kyllä jos joku opiskelijoista hieman yskähtää moista vastaanottoa kun loppujen lopuksi sillä Gradulla ei työelämän kanssa ole mitään tekemistä!

Anonyymi kirjoitti...

perjantain 13.4 2007 1:55:00 PM Anonyymille voisin sanoa näin ohikulkijana, että akateemisessa työelämässä tehdään kirjallisesti esitettäviä laajoja projekteja, jotka vaativat selkeää taustatyötä. En tarkoita siis vain tutkijan työtä ja yliopistoa. Vaikka ymmärrän tuskastumisesi, voin sanoa aivan ystävällisessä hengessä myös, että tekemättä jätetty tai joten kuten tuhnittu "se mitä ei tarvita työelämässä" tulee jossain vaiheessa vastaan pätevyyden vajeena. Siis jos ei tyydy samoihin tehtäviin. Niin, ja se gradun ohjauskin on helpompaa, kun on jo jotain tekstiä ja tutkimusta mitä ohjata. Haaveita ja mutu-tuntumia on hankalaa kommentoida tieteen periaatteiden pohjalta. Ja juuri niitä esiintyy työelämässäkin.