Raahauduin kuumeessa pitämään kritiikkiseminaari-istunnon. Olin jo etukäteen varoitellut opiskelijoitani sähköpostilla, että joudun ehkä perumaan kokoontumisemme sairauteni vuoksi. Illalla, joskus kuuden-seitsemän maissa pärähti päälle unohtunut työkännykkäni soimaan. En vastannut. Uusi soitto parin minuutin päästä. Ajattelin, että sen täytyy olla jotain tärkeää, kun niin sinnikkäästi soittaa. Puhelu tuli opiskelijalta joka tivasi tarkempaa tietoa siitä kuinka sairas olen. Niin juuri! Hän ei osannut päättää lähtisikö kotipaikkakunnalleen vai jäisikö odottamaan mahdollisesti peruuntuvaa seminaaria. Aluksi hämmästyin, sitten suutuin. Minulla ei ikimaailmassa olisi ollut pokeria soittaa illalla yliopistonopettajani sairasvuoteelle; saati sitten ruveta kiristämään häntä. Mielestäni tämänkaltainen arvostelukyvyn puute on lisääntynyt viime aikoina (ilmiö ei tosin koske vain opiskelijoita)
Kun sitten pääsin puolikuolleena takaisin kotiin, piti vielä jaksaa hoitaa pari sähköpostia. Ja katso! Inboxissa oli odottamassa kirje missä ilmoitettiin, että minun pitäisi tarkistaa erään opiskelijan gradu ensi torstaihin mennessä. Tässä on selvä kiristyksen maku. Minun olisi pitänyt peruuttaa koko seminaari. Hyväntahtoisuuttani ei arvostettu.
Ja lisää postia sataa sahköisestä postiluukusta. Eräs tenttitulokseensa (hyl.) pettynyt opiskelija anoo mahdollisuutta ylimääräiseen rästitenttiin. Selitin vastauksessa, että en järjestä henkilökohtaisia rästejä, vaan sama mahdollisuus on tarjottava kaikille. Kirjeenvaihdon edetessä saan lukea, kuinka opiskelu on ajanut perheen köyhyysrajalle, eikä opiskelumotivaatiotakaan enää oikein ole ja kuinka töihin pitäisi päästä. Rivien välissä oleva viesti on, että: "olen lusinut jo niin ja niin monta vuotta, joten päästä nyt läpi tentistä". Tulevan opettajan ei pitäisi ikinä alentua tällaiseen anelemiseen; joutuuhan hän työssään vaatimaan oppilailtaan työntekoa.
Tyypillä oli kuitenkin pokeria kirjoittaa minulle, ettei hän tee tentin kohteena olevilla opinnoilla tulevaisuudessa yhtään mitään. On uskomattoman naiivia tunnustaa tällainen asia tentaattorille! Ajatus on absurdi. Minunhan pitäisi määrätä tällaiselle henkilölle lisää opintoja, sillä hänen tiedonintressinsä on selvästi vielä praktisella tasolla.
Sama opiskelija vihjasi vielä, että jos hän ei saa ylimääräistä tenttiä (siis tavallisten kolmen tenttikerran lisäksi) on se osoitus laiskuudestani Voi jumalauta! Kuka tässä on laiska; tentaattori vai tenttiin lukija? Joukossa on aina niitä, jolla on käytettävissä uskomattoman paljon aikaa "selvittämiseen" ja äärettömän vähän aikaa kirja kädessä istumiseen.
Eräs kollegani kertoi minulle, että hän ottaa "kiristyskirjeet" puheeksi aina ensimmäisessä graduistunnossa. Siellä hän kertoo opiskelijoille, että jos häntä kiristetään aikatauluilla tms. on seurauksena prosessin hidastuminen. Minun tekisi mieleni lähteä samalle linjalle. Ongelmana on kyllä se, että ihan aiheellisetkin huomautukset jäisivät silloin tulematta.
Kuva: Bilibin
6 kommenttia:
No huhhuh! Mä olen monesti ajatellut ottaa yhteyttä tentaattoreihin sellaisista tenteistä, joissa on ollut vaikeuksia, koska tenttitilanteet sinänsä on mulle hankalia ja teen paljon mieluummin laajojakin esseitä, koen oppivanikin näin paremmin. Mutta jos teitä hiillostetaan noin paljon täysin asiattomilla pyynnöillä, niin enpä kyllä uskalla! :D Kyllä tuo ihmisten röyhkeys osaa aina yllättää.
Kannattaa silti mennä kysymään vastaanottoaikana. Kyllä minä ainakin erotan ensimmäisestä lauseesta rehellisen opiskelijan elämäntapaselittäjästä.
Monesti tällaiset keskustelut ovat olleet aika imponoiviakin. Ja uskon, että niistä on saattanut olla apua opiskelijoillekin.
Vau! Ihanan rohkeasti kirjoitat omista tunteistasi törmätessäsi minä, minä, minä- tyyppiin. Tämä tuli itselleni niin tarpeeseen lukea ehkä minuakin kouluttaneen henkilön mietteitä. Vähän sain oikeutusta omille fiiliksilleni. Itse opena meinaan läkähtyä muutaman minä, minä, minä - vanhemman vaatimuksiin ja toisaalta oman johtajani tuen puutteeseen. Tuskastuessani edellä mainittuihin olen johtajani taholta saanut vain kyselyjä mahdollisesta uupumisestani... Pidä pintasi ja periaatteesi! Valoa kevääseen!
Julma linja vaan kaikille. Jos jotain haluaa saavuttaa, tekee sen eteen kyllä töitä. Teen itse filosofian approa, kasviksen cl, töitä 6.5h/pvä ja autan sisartani läpi lukion viidakon, puuhailen kodin pienen remontin kanssa jne. Koirakin on ja mies.Asiat järjestyy kun ne laittaa järjestykseen! Raha on maallista, joskus sitä on, joskus ei. Palautteellakin porskuttaa pitkälle.
Ja millaisia opettajia tuommoisista itsestään tulee? Oikeasti. Kamalaa. Hehän siirtävät oman dorkan asenteensa omiin oppilaisiinsa. Tai oletettavasti eivät siirrä mitään, koska eivät ehkä jaksa tehdä kunnon tuntisuunnitelmia tai jos jonkinlaisen saavat kasaan vetävät sillä seuraavat 30 vuotta sitä kertaakaan päivittämättä. Eivät anna mitään extraa eivätkä edes vala intoa.
Heistä tulee niitä, joiden tunneilla ei kannata käydä, vaan notkua mielummin Akateemisen runo-osastolla.
Ja jo on postmodernia lähestymistä! Itseltäni palaisi hermo ja räjähtäisi pää. Julkeaa käytöstä ihmisiltä, joista pitäisi ajatella heidän olevan akateemisesti edes jotenkin lahjakkaita.
Noista tulee sellaisia opettajia kuin pojallani oli puolentoista vuoden ajan 1-2 luokalla.
Täydellinen lusmu 27v. mies, joka viettää oppitunnit tietsikkaa naputellen ja lopun aikaa oppilaille huutaen.
Lapset kärsivät ja oppimistulokset olivat huonot, mistä tämä jannu tietenkin syytti oppilaita.
Voi sitä riemua kun lapset saivat pariksi viikoksi sijaisopettajaksi nuoren naisopiskelijan.
Kyseisestä koulusta siirrytään isompaan kouluun kolmannelle luokalle, jolloin erityisopettaja testaa kaikki lapset. Arvaatte varmaan, kenen opettajan oppilaat erottuivat negatiivisesti muista.
Oman poikamme pärjäsi testissä erinomaisesti, kiitos kotiopetuksen.
Pojallamme on nykyään aivan huiman hyvä kolmekymppinen miesopettaja. Täytyy sanoa, että on ollut hyvin mielenkiintoista tutustua opettajakunnan ääripäihin.
Vanhan koulun vanhemmilta olemme kuulleet, että siellä jatkuu sama vanha meno.
Lähetä kommentti