Näin lukukauden alussa saan aika usein postia, missä opiskelija valittelee ettei voi osallistua siihen ja siihen seminaariin tai kurssiin koska on ottanut vastaan sijaisuuden. Se voi olla järkevä päätös moneltakin kannalta, mutta gradulle se on tuhoisaa - lähes poikkeuksetta. Sovitaanko nyt niin, että puhutaan tästä asiasta teeskentelemättä; nyt ei tarvitse näytellä reipasta. Lähdetään siitä, että vain aniharva saa väkerrettyä graduaan samalla kun koettaa selvitä sijaisopettajan arjesta. Jooko? Tämä tosiasia olisi syytä tunnustaa itselle, ja harkita vasta sitten onko järkevää keskeyttää opinnot parin kuukauden työrupeaman vuoksi.Vaikka elänkin tarkkaan hinkatun nurmikon ympäräimässä rivitalossa keskiluokkaista märkää unta, kykenen arvaamaan, ettei töihinlähtö ole valintakysymys kaikille. Sillon on elettävä olosuhteiden sanelemien realiteettien mukaan. Ehkä on myös niitä, jotka haluavat elämälleen puitteet joita opiskelijabudjetilla ei hankita. No se on sitten heidän juttunsa. Siihen en puutu. Mutta se asia voitaisiin nyt tässä sopia, että ette aseta itsellenne gradutavoitteita työrupeamanne ajaksi. Kannattaa muuten myös päättää, että milloin palaa viimeistään päätoimiseksi opiskelijaksi. Se saattaa kirpaista sen jälkeen kun on tottunut sijaisen ruhtinaallisiin kuukausituloihin. ;-D
Havaintojeni mukaan suurimmassa vaarassa ovat "gradua vaille valmiit" opiskelijat - ymmärrettävistä syistä. Kun nyt mietin oman graduryhmäni keskeyttäjiä (so. niitä joihin en ole ollut yhteydessä vähintään vuoteen), voin luetella joitakin syitä:
- yksi muutti avopuolisonsa perään toiseen kaupunkiin ja sai sieltä pitkän sijaisuuden (en ole kuullut mitään pariin vuoteen)
- kaksi on muuttanut toiseen kaupunkiin joko opiskelemaan tai sijaiseksi.
- yksi ottaa aina yhteyttä syksyllä, mutta ei ilmesty koskaan paikalle (vakavia henkilökohtaisia vaikeuksia)
- yksi ei ilmeisesti tullut toimeen minun kanssani; hän valmistunee jossain toisaalla
Btv. Heikki, onneksi pääsimme ajoissa kuiville; enkä koskaan ollut tällainen sekakäyttäjä. ...enhän?
2 kommenttia:
Mieleeni tulee näin ei akateemisena, että onkohan kyseessä nyt varsin yksipuolinen katsontakanta. Tarkoitan tällä seuraavaa:
Katsottuani läheltä helsingin yliopiston toiminnan "laatua" ihmettelen miten yleensä sieltä saavat jotkut työnsä läpi. Mielestäni ideologisella tasolla on hienoa pitää tasoa yllä, mutta jossakin vaiheessa olisi hyvä ottaa järki käteen. Faktahan on se, että ei gradulla ole "oikean elämän" kanssa mitään tekemistä. Heittäisinkin vielä tähän syssyyn lisäkysymksenä seuraavaa: Miten tukea aviopuolisoa, jolla gradu-ohjaaja on vaihtunut 6 kertaa (aina saanut aloittaa melkein alusta), ohjauksen laatu on ollut ala-arvoista ja päälle saa vielä haukut, että on laiska.
Tässä vaiheessa ymmärrän kyllä jos joku opiskelijoista hieman yskähtää moista vastaanottoa....!
Helsingin yliopisto on juuri niin laadukas kuin sen opiskelijat ja kirjastot ovat. Laitokset teettävät tutkinnot pääsääntöisesti kirjastotöinä, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijan on oltava itseohjautuva. Ilmeisesti väki laitoksilla on todellakin laitostunutta, ja he ovat täysin kykenemättömiä dialogiin. Determinointia ja vittuilua kyllä piisaa, että sellaista älymystöä. Hohhoijaa.
Lähetä kommentti