lauantaina, joulukuuta 09, 2006

VAKAVA vakavasti

Aamun Hesarissa kerrottiin nyt koko kansalle opettajankoulutuslaitosten valintakoeuudistuksesta. Julistaudun nyt kuten ennenkin VAKAVA -hankkeen vastustajaksi. Koko uudistus perustuu tahalliselle väärinkäsitykselle. Meille kerrotaan, että opettajankoulutuksen valintojen ongelmana (!) ovat korkeat YO-rajat.

Ajattelette nyt, että Telemakhos on turhautunut jouduttuaan tappiolle. Onhan se varmaan niinkin, mutta miettikääpä oletteko koskaan nähneet mitään VAKAVAN näkemyksiä puolustavaa todistetta.

Minä esitän tässä pari omaa näkemystäni tukevaa tilastoa. Alla olevat histogrammit kuvaavat vuonna 2006 koulutukseen valittujen opiskelijoiden suoriutunusta ylioppilastutkinnon reaali- ja äidinkielenkokeessa. Ensimmäinen pylväs (se, jossa ei ole merkkiä) osoittaa kuinka paljon koulutukseen valittiin ei-ylioppilaita (tai tiedot puuttuvat).



Nämä tilastot voisivat olla mistä hyvänsä OKL:ästä paitsi Helsingistä, Hämeenlinnasta tai Jyväskylästä. Ei tarvitse olla tilastonero huomatakseen, että opettajaksi valikoituvat ovat varsin keskinkertaista porukkaa yo-mittarilla mitattuna.

En voi lakata ihmettelemästä sitä kuinka tuo uudistus pystyttiin suunnittelemaan niin pienessä porukassa ja niin vähällä mölyllä. Omien tietojeni mukaan se ei kiinnostanut kuin paria kasvatustieteen professoria ja muutamaa lehtoria. Ainakin alkuvaiheessa suurin osa mukanaolleista oli hallintohenkilökuntaa, opintopäälliköitä (lue opintosihteerejä) ja amanuensseja. En minä heitä tässä ole syyttämässä. Useimmille taisi jäädä loppupeleissä vain mahdollisuus todeta tapahtunut. Meidän opintopäällikkömme koetti useaan kertaan huomauttaa uudistuksen ongelmista. Asia oli kuitenkin päätetty jo ennen kokouksia. En oikein ymmärrä tätä kuviota. Miksi mennä muuttamaan toimivaa järjestelmää?

Ongelmat ovat seuraavat:
1) Kouluavustajan- ja opettajankokemuksen pisteytyksestä luopuminen suosii kieltämättä uusia ylioppilaita, mutta suosivatko ne oppilaita? Tällä muutoksella on myös työvoimapoliittista merkitystä. Koulujen on tulevaisuudessa entistä vaikeampi löytää kouluavustajia. Ehkä se on hyväkin (ei voi teettää enää sijaisuuksia avustajilla).

Saammekohan ensi vuonna aiempaa enemmän opintojensa "keskeyttäjiä". Niitä, jotka huomaavat vasta vuoden pari opiskeltuaan ettei opettajuus ole se mun juttu.

2) Ylioppilastutkinnon ja koululaitoksemme vähättely. Miksi juuri kasvatustieteilijät haluavat antaa nuorille tällaisen viestin? Sen sisältön on, että sillä miten vietät kouluaikasi ei ole merkitystä. Ymmärtäisin tämän, jos voisin luottaa siihen, että OKL:ssä ehditään opettaa riittävästi asioita ja kerrata lukiokursseja. Näinhän ei ole. OKL:n yleissivistävää oppiainesta on karsittu todella raskaalla kädellä. Mutta eiväthän suunnittelijat, opintopäälliköt ja se yksi professori sitä tiedä. Kukaan heistä ei ole luokanopettaja. Kukaan ei ole käynyt sitä koulutusta jota he nyt fiksailevat. Tämä muuten on iso ero verrattuna esim. humanistisiin ainelaitoksiin. Siellä proffat ovat usein oman aineensa kasvatteja (vaikka olisivatkin opiskelleet eri yliopistossa).

3) järjestelyongelmat. Kukaan ei voi ennakoida paljonko porukkaa ilmaantuu valintakokeisiin. Miten heille varataan mahdollisuus tehdä koe?

Hyviä vaikutuksia
- Suoritettujen kasvatustieteen tutkintojen poistaminen pisteytysperusteista helpottaa nykyisin vallitsevaa erilaisten korvaavuuksien sekamelskaa. On hyvä, jos entistä useampi opiskelija tekee approbaturinsa OKL:ssä
-

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kouluavustajakysymys sivuaa samaa ongelmaa kuin siviilipalvelusmiehet. Järjestelmää kritisoidaan osin sillä, että kunnat säästävät ottamalla puoli-ilmaisia sivareita niihin töihin, joihin pitäisi oikeasti palkata työntekijä. Samalla lailla on arveluttavaa, että kouluavustajia käytetään halpoina sijaisina tuuraamassa opettajia.

Koulunkäynti- ja kouluavustajien työvoimapoliittinen merkitys valkenee varmaan monille liian myöhään. Itse ainakin uskallan ennustaa katoa edellä mainituissa. Merkittävän suuri osa nykyisistä luokanopettajaksi opiskelevista on toiminut avustajana (tai sijaisena) ja sen kokemuksen tuomat edut lienevät kiistattomia. Ala tulee tutuksi eikä mene opiskeluvuosia hukkaan, mikäli ala ei olekaan oikea. Lisäksi käytännön kokemukset auttavat ymmärtämään kasvatustiedettä, kun on kosketuspintaa elävään elämään.

Vaikka en VAKAVAsta liiemmin pidäkään, niin silti heitän ajoittain huulta nykyisestä valintajärjestelmästä: siinä täytyy olla jotain vikaa, kun minäkin pääsin opiskelemaan opettajaksi :)

Telemakhos kirjoitti...

Niin, voivathan ne raaditkin joskus erehtyä. Kannattaa muistaa, että lähes puolet raatien jäsenistä ei ole itsekään päässyt OKL:ään. :D

Anonyymi kirjoitti...

Uskoisin tämän uudistuksen takana olevan koulujen kroonistuvan miespulan. Tätä ei tietenkään saa ääneen sanoa tasa-arvodoktriinin kärsimättä. Luokanopettajan työ lienee niitä harvoja ammatteja, jossa sukupuolella on edes jonkin verran merkitystä. Alalla tarvitaan molempia. Haaste kilpistyy opettajankoulutuslaitoksiin ja sen valintakriteereihin.

Osaltaan käytännön ongelma on myös, että vähäisetkin alalle kouluttautuneet miehet kaikkoavat muihin tehtäviin. Yksinäisenä miesopettajana on opettajainhuoneessa orpo olo ja työ kriisiluokkien nimeämättömänä ”mellakkapoliisina” kuluttaa nopeasti loppuun, jopa miehen. Jotain on oikeasti tehtävä ja valintauudistus on sentään yritys tähän suuntaan.

Se mitä opettajankoulutuksen tilastollisessa tehokkuudessa hävitään, helpottuuu koulujen tilanne tältä osin edes jonkin verran. Missä on opettajankoulutuksen koulutusoptimismi?

Anonyymi kirjoitti...

Mitäpä lienee väliä sillä, miten opettajankoulutusta uudistetaan, jos käytännön työ kentällä ei muutu miksikään?

Tällä haluan ilmaista, että itse työolosuhteissa on paljon korjattavaa. Toiset marmattavat palkasta - ihan aiheestakin. Minua kyrsii esimerkiksi se, että monessa paikkaa joutuu opettamaan käsitöitä ilman, että on edes siedettäviä työvälineitä puhumattakaan siitä, että ei ole varaa materiaaleihin, joista tehdä jotain. Eikä tämä ole pelkästään käsitöiden ongelma.

Eli vaikka koulutuksen sisällöissä ja toteutuksessa on korjaamisen varaa kuten valintamenettelyssä, niin eipä unohdeta kuitenkaan sitä hetkeä, kun valmis maisterimme siirtyy käytännön työelämään. Miesopettajien kato kouluista muihin töihin ei tapahdu suoraan valmistumisen jälkeen, vaan pienen työrupeaman jälkeen.

Pistää allekirjoittaneenkin miettimään muita hommia valmistumisen jälkeen, jos olosuhteet eivät miellytä.

Anonyymi kirjoitti...

"Ymmärtäisin tämän, jos voisin luottaa siihen, että OKL:ssä ehditään opettaa riittävästi asioita ja kerrata lukiokursseja. Näinhän ei ole. OKL:n yleissivistävää oppiainesta on karsittu todella raskaalla kädellä."

Sain pienen heppulikohtauksen. Silloin kun tämä setä opiskeli, koulu oli koulu ja yo oli yo (ja tietysti miehet olivat [pitkätukkaisia] miehiä jne). Jos yo:ssa kerrataan lukiota, missä kerrataan yo-opetusta :O).

Vakavasti: tiedän itselleni tuntemattomien yleisopintojen olevan koulun täydennystä. Sedät yo:ssa katsovat pitkin nenäänsä, ja toteavat, ettei koulu valmista tarpeeksi yo:n tarpeisiin, joten täydentää pitää.

Vaan kuka täydentää ja mitä. Esim. koulun pilsan maikka on auskultoinut ja miettinyt uransa puhki elämän monimuotoisuutta, ja miten sitä opettaisi. Yo:ssa tutkiminen on alfa ja omega. Lapamadon seksiä tutkiva (en viitsi joka vuosi keksiä uutta esimerkkiä), esittelee pilsaa oman kapean vinkkelinsä kautta.

Yo-opettajilta yleensä puutuu auskultointi. Oppineisuuskaan ei aina päätä huimaa. Osa päätoimisista tuntiopettajista on eläköityviä maistereita, joilta auskultoinnin lisäksi puuttuu muutakin koulussa vaadittavaa. Katselin muuten tällaisen tyypin esittäytymistä netissä. Omat puutuvat tutkimukset oli korvattu selostuksella: “läheisimmät aiheeni ovat elämän tarkoituksen, kuoleman jälkeisen elämän, maailmankaikkeuden rakenteen ja Suomen raakaöljyesiintymien lopullinen selvittäminen.” Tai ainakin sinne päin.

Sukulaistyttö on lääkiksessä. Hän valitti pitkään ja hartaasti ulkolukua, jollaista ei koulussa ollut, siellä opetettiin tiedon hankkimista. En viitsinyt sanoa, että tiedon hankinta saattaa tässäkin huushollissa olla joskus kuultu käsite. Koetin selittää tytölle, ettei lääkäri tee fiksua vaikutelmaa, jos hän alkaa etsiä esim. rintakipuihin ratkaisua netissä. Kyllä opettajakin joutuu paljon operoimaan sen kanssa, tekeekö hän oppilaisiin pätevän VAIKUTELMAN.

Varmaan maailma muuttuu. Varmaan netistäkin kaikkea löytää. Varmaan se pitää kouluopetuksessa ottaa huomioon, opettaa enemmän tiedonhakua ja vähemmän ulkolukua. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että yleissivistys kuuluisi koululle ja koulutus tutkijaksi, opettajaksi, lääkäriksi jne. yliopistolle. Yliopiston runsaat yleisopinnot ovat mielestäni resurssien käyttämistä väärässä paikassa (koulun asemesta) ja osoitus, että kouluopetuksen tuloksissa on vikaa.

Lopuksi, selittäisitkö tämän: “Kannattaa muistaa, että lähes puolet raatien jäsenistä ei ole itsekään päässyt OKL:ään. :D” Siis ne, jotka valitsevat opettajakoulutukseen pääseviä opetusnäytteen perusteella eivät ole itse saaneet opettajakoulutusta? Mitä porukkaa he sitten ovat?