Pakkohan tuohon Kaljun heittämään täkyyn on tarttua, vaikka en ole aivan varma mitä mieltä siitä pitäisi olla. Joudun siis kysymään enemmän kuin pystyn vastaamaan. Aloitin kirjoittamaan kommenttiani tuonne edellisen postaukseni keskusteluosioon, mutta huomasin kirjoitukseni rönsyilevän, ja ennen kaikkea paisuvan.
Pohdit sitä, onko gradun tekemisen mielekkyyttä käsittelevä gradun aihe poliittisesti epäkorrekti. No sillä ei kai ole, tai ainakaan pitäisi olla mitään väliä. Perusteluksi riittää hyvä tutkimussuunnitelma (jämäkkä asetelma + hyvä kirjallisuuskartoitus).
Oikeastaan olisin vähän mielissänikin tämän kaltaisesta tutkimuksesta - varsinkin jos se tehdäänkunnolla. Sinulla ei saisi olla mitään ennalta päätettyä tutkimustulosta mielessäsi, etkä saisi yrittää todistaa jotakin mielipidettäsi. Tämän kaltaiset eettiset säännöt ovat helpon oloisia, mutta todellisuudessa aika problemaattisia. Ainahan ihmisillä on käsityksiä, mielikuvia ja luuloja. Ja onhan "yleisen luulon" testaaminen ihan O.K. lähtökohta. Tärkeää on, että asetelma/ mittari/ johtopäätökset eivät ole puolueellisia. Et saa ohittaa ennakkokäsityksiäsi, toiveitasi vastaan puhuvaa aineistoa. Näinhän tekevät muun muassa monet "UFO-tutkijat" ja erilaisiin vaihtoehtohoitoihin uskovat ihmiset. Vasta-argumenttien puuttuminen on varma merkki tutkimuksen heikosta tai olemattomasta laadusta.
Muistan erään opetussuunnitelman kehittämiskokouksen, jossa oli puhetta gradun merkityksestä. Minä, tunnettuna "hyviksenä" olin lukenut "Ministeriön vihreän kirjan" tarkasti, ja koetin tenttiä aineryhmältämme, miten siinä esitetyt kehittämiskohteet näkyvät uudessa opetussuunnitelmassamme. Vihreässä kirjassahan esitettiin aika suuria muutoksia opettajankoulutuksen sisältöihin (maahanmuuttajien opetuksen parempi huomioiminen, erilaisten oppijoiden tarpeiden huomionti, tieotetkiniikka ja mediakasvatus jne.). No "pahikset" sanoivat aina, että erillistä kurssia ei tarvita, koska asiat tulevat esiin gradua tehdessä. Ai miten? No siten, että kun seminaari-istunnoissa esitellään eri aihepiireistä tehtyjä töitä, oppii ryhmä uusia juttuja (kun lukee käsikirjoituksia). Mehän emme yleensä määrää opiskelijoiden gradun aiheita... miten tuo monipuolisten ja tärkeiden aiheiden vaatimus sitten toteutuu, on minulle vieläkin vähän hämärää. Paljastan, että se ei toteudu ainakaan minun ryhmässäni. Minun graduryhmäni, joka muuten on - aivan ansiottani - todella hyvä, aiheet on valittu oman kiinnostuksen ja tutkimuksen toteutettavuuden pohjalta.
"Tarpeelliset ja tarpeettomat kurssit" ansaitsivat ihan oman juttunsa. En silti malta olla huomauttamatta, että asiassa on yllättäviä käänteitä ja vauhdikas juoni. On nimittäin kursseja, joita KAIKKI opiskelijat pitävät tärkeinä, lähes välttämättöminä, mutta joille ei kukaan tule! Muistan kuinka opiskelijat mankuivat sitä, ettei OKL:ssä järjestetty ensiapukurssia vapaavalintaisissa opinnoissa. No hyvä. Kurssi järjestettiin, mutta saapuvilla oli vain muutama opiskelija. Esimerkkejä olisi monia muitakin. Tietty tekopyhyys liittyy olennaisesti OKL -opiskelukulttuuriin. Vaikka opiskelija tietää omaavansa puutteelliset tiedot biologiassa, valitsee hän erikoistumisaineikseen ne joissa on valmiiksi hyvä. On siis eri asia pitää jotain asiaa ammatillisesti tärkeänä, kuin oikeasti tehdä asialle jotain. Nyky-OKL:stä voi päästä läpi todella pinnallisilla tiedoilla, ellei pidä varaansa. Sitten porukka itkee työssä, että niitä tai näitä juttuja ei kukaan tullut kertomaan... ja kuitenkin koko opiskeluaikana toteutettiin "yli sieltä missä rima on matalimmillaan" -periaatetta. Minulta on moni opiskelija kysynyt, mikä kasvatusfilosofian vaihtoehtoisista tenttikirjoista on lyhin ;-) Sitten olen sanonut, että Makarenko kirjoitti lyhyitä kirjoja (ja jättänyt sanomatta, että harva jaksaa niitä silti lukea).
Itse aihe (Gradun "hyöty", "merkitys" jne.) on siis hyvä, mutta perkeleellisen vaikea. Suurin ongelma siinä on keksiä lähestymistapa, jolla saa vastauksia esittämäänsä kysymykseen (olettaen, että tähän kysymykseen vastauksia on ylipäätään olemassa). Haa! Mitä? Miten niin ei ole, kysyt ehkä. No, mitä tähän sanoisi johonkin veriplasman ominaisuuteen lopputyössään perehtynyt terveyskeskuslääkäri? Oliko perehtymisestä yhteen erittäin rajattuun aihepiiriin mielekästä lääkäriksi kasvun kannalta? Tässä tulee mieleen, että ehkä kysymys on epämääräisesti asetettu. Ehkä lopputön tarkoitus on opettaa myös jotakin muuta kuin sitä mitä kirjoista voi lukea.
Omasta mielestäni Gradulla on kolme tai jopa neljä toisistaan osittain irrallaan olevaa tarkoitusta. Gradu opettaa kirjoittamaan (ja hyvin kirjoittaminen on olennainen osa sosiaalista nousua, tapa osoittaa kulttuurista ylemmyyttä). Gradu opettaa työskentelemään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Se on tavallaan pitkä haikki, vaellus, initiaatioriitti. Gradu opettaa tenttimistä paljon tehokkaamin, kuinka etsitään ja arvioidaan toisten kirjoittamia tekstejä ja kuinka tuo arvio tehdään tehokkaasti. Ja aivan viimeisenä ja kenties vähäisimpänä on tutkimuksen sisältö (perehtyminen johonkin aihepiiriin).
Kuten sanottu, pidän gradun tärkeimpänä tehtävänä vallan muita asioita kuin "opettajuuteen" ja sen vaatimaan asiantuntemukseen kasvua. Argumentaatiotaito, taito etsiä ja arvioida lukemaansa, taito kestää pitkä projekti, ovat ominaisuuksia, joita yksilön on vaikea arvioida itsessään. En pysty arvoimaan miten väitöskirjani muutti minua. En osaa sanoa millainen olisin ilman historian lisuriprojektiani.
Tuli mieleeni, että "gradun hyödyllisyys" -aihepiiriä voisi tutkia kiertotien kautta: pyytäisi kentällä toimivia opettajia kertomaan "graduprojektistaan" yleisesti (gradun teon ylä- ja alamäistä, aiheen valinnasta jne.) On melko varmaa, että moni pohtisi myös graduaan suhteessa nykyiseen työhönsä.
Jaaha. Nyt tulikin paasattua tarpeeksi. Toivotaan, että huomenna on poutaa. Käväisen Tampereella koeajamassa BMW K1200R -mopon. Siitä ehkä toiste, vai riittävätkö mopojutut jo? Olisi yksi kalastusjuttukin varastossa.
9 kommenttia:
Ei mopojuttuja, pyydän. Luetteloasi gradun merkityksestä voisi jatkaa: opettaa jäsentelemään ajatuksia. Opettajan on myös ymmärrettävä, että oppikirja ei ole taivaasta laskeutunut keskuutemme, vaan sen on kirjoittanut yksi opettaja / tutkija keskuudestamme.
3 vastaväitettä gradun tarpeellisuudesta: se on perkeleenmoista pilkun viilaamista. Miksi ihmeessä lähdeviitteessä pitää lukea Telemakhos 2004, Telemakhos 2005 ja Telemakhos 2006. Olennaisempaa voisi olla, että lähteet eivät ole ohjaajan, ohjaajan ohjaajan tai hänen kaverinsa aikaansaannoksia. Näinhän erilaiset oppisuunnat suunnilleen syntyvät :O).
Toisekseen. Anteeksi nyt vain, mutta missä hyvänsä tieteessä on mielestäni karmeita aukkoja. Kyselytutkimuksen kysymykset ohjaavat vastauksia, ja en usko teidän siellä yo:ssa eliminoivan tätä tarpeeksi. Suuri osa suom. uskoo meidän olevan Naton jäseniä. Mitä mahiksia tämä avaa sopiville gallupkysymyksille?
Lopuksi. En pitänyt opettajan työssä raskaimpana suinkaan sitä "kurinpitoa", vaan tietojeni riittämättömyyttä lukiossa. Tämä oli aika karmea kokemus. Gradu oli vienyt ajatukseni viim. 2 vuotta. Kuitenkin tein 2 lavityötä nopeasti, hyvin arvosanoin ja jopa pidin työstä.
Mutta kyllä sen gradun pitäisi voida tehdä halutessaan helpomminkin!
Kaikkiin noihin Gradun tavoitteisiin on kai liitettävä sana "pitäisi". Ne toteutuvat joskus, toisinaan eivät. Vähän riippuu ohjaajasta, paljon opiskelijasta, hänen istumalihaksistaan, elämäntilanteestaan, itsekuristaan ja tavoitteistaan.
Meillä (so. graduseminaarissani) on tietenkin käytössä Jussin mainitsema hyvä ja helppo käytäntö, jolla erotetaan hyvät tutkimukset huonoista. Katson vain lähdeluettelosta kuinka monta minun tutkimustani siinä on. Siksi opiskelijani menestyvät myös jatkossakin akateemisessa maailmassa.
Emme ilmeisesti ymmärrä toisiamme. Tarkoitukseni oli sanoa, etä vuosiluvun laittaminen lähteen perään silloin, kun lähteitä esim. Virtaselta on vain yksi, on irrelevanttia.
Hyvä, että te ette siellä yo:lla ette tarvitse kenenkään kommentteja. Tämän kommentointimahdolliuudenkin varmaan voisi poistaa. Yksittäisen viestinhän varmasti saa jo nyt pois.
Sorry, Jussi. Tarkoituksenani oli olla humoristinen ei ironinen. Kommenttisi ovat oikeasti tervetulleita ja mielestäni oikein hyviä. Olen myös mielissäni siitä, että viitsit lukea jaarituksiani.
Olen itse, tosin ilman eri kehoitusta, tullut toistaneeksi mainitsemaasi kohteliaisuussääntöä. Miksikö? Puhtaasti pelkuruuttani. On turhauttavaa saada kritiikkiä jostakin puuttuvasta lähteestä, jonka olisi helposti voinut kaivaa esiin. Väitöskirjastani puuttui tarkastajan kaverin tutkimus. Se tosin osoittautui sittemmin ihan asialliseksi huomioksi... vaikka aluksi kommentti vähän harmittikin.
Tunnistan nämä oireet toki itsessänikin. Kun on tutkinut jotakin aihetta vuositolkulla, tulee helpolla vähän herkäksi muiden samaa aihetta käsittelevien tutkimusten suhteen. Työni on olemassa vain jos niitä luetaan - olkoon kommentit sitten hyväksyviä tai eivät.
En kommentoinut kyselytutkimusten ongelmia koskevaa mielipidettäsi, koska asia on pitkälti juuri niin kuin sanot; on erittäin vaikea tehdä kyselylomakkeeseen sellaisia kysymyksiä, jotka eivät sisältäisi vihjettä toivotusta/ odotetusta vastauksesta. Jossakin tapauksessa taitava haastattelija voi onnistua paremmin. Muitakin vaihtoehtoisia tiedonkeruumenetelmiä on.
Koska et halua olla “kukkahattu”, et käytä hymiötä. Minä puolestani pahasti pelkään, että kohta käytän sitä jo painetussakin muodossa…
Voi tietysti kysyä, miksi rutisen ikivanhasta koulutuksestani, josta selvisin jopa se ns. auskultointi ml. helposti ja hyvin arvosanoin. Syitä on kaksi: 1) minulla oli lähes valmis VTM-tutkinto. Se jäi muista syistä kesken, mutta näin jälkikäteen: tiesin NL:sta vähemmän kuin jokainen suom. taksikuski. Tuleehan sitä komplekseja vähemmästäkin.
2) Tehtäväsi, Telemakhos, on tärkeä, ja olet sen itsekin huomannut. Selasin ~2 vkoa sitten kirjoituksiasi. Olet puhunut kauan sitten asioista (teoria / käytäntö), joista minä palstalle tullut puhuin kuin olisin ne itse keksinyt. No, enintään ajattelin, että josko et itse olisi niitä keksinyt…
Telemakhos, kiitos. Sain osittain vastauksia, mitä ajattelinkin saavani sekä tukun uusia ajatuksia. Hyviä huomioita esitit - mietin vain samalla niitä lukiessani, että kuinka paljon käsittelette graduryhmäsi kanssa gradun hyötyjä ja tarpeellisuutta.
Joka tapauksessa analyysisi OKL:n opiskelijakulttuurista viiltää syvältä totuutta. Turha kieltää, ettenkö itsekin kuulu aidan ylittäjiin sen matalimmalta kohdalta ainakin osittain. Silti poikkesin massasta sen verran, että valitsin ensimmäiseksi erikoistumisaineekseni taitoaineen, jossa taitoni ja kykyni entuudestaan olivat heikot, vaikka tietynasteista lahjakkuutta ja soveltuvuutta ehkä löytyikin.
Ehkäpä tästä aiheesta jatkan sitten joskus myöhemmin, mutta gradun muodossa :)
Kalju: Kirjoitit "mietin vain samalla niitä lukiessani, että kuinka paljon käsittelette graduryhmäsi kanssa gradun hyötyjä ja tarpeellisuutta".
Eipä varmaan ole tullut paljoakaan tästä aiheesta juteltua. Yksittäisistä aiheista tietenkin keskustellaan, mutta lähinnä tutkimuksen toteuttamiskelpoisuuden näkökulmasta. "Hyötyajattelu" voi tarkoittaa pinnallista ja lyhytjänteistä edun tavoittelua. Toisaalta tutkimuksen hyödyllisyydellä voidaan tarkoittaa vaikkapa sen yhteiskunnallista merkittävyyttä. Tuo merkittävyys eli aiheen tärkeys on yksi gradun arvostelun kriteeri. Yleensä siitä mainitaan lausunnon ensimmäisessä kappaleessa.
Luennoitsijana ja tenttikirjojen valitsijana voin diktaattorin elkein määritellä tärkeänä pitämäni kirjat hyödyllisiksi. Ja kritiikkiin vastaan, että noviisit eivät ole kypsiä ymmärtämään opintosisältöjen merkitystä, siis hyötyä. Näinhän opettajat ovat toimineet vuosisatoja, kunnes tuli progressivismi.
Olen ollut huomaavinani, että joillekin minun luennoistani ei ole mitään näkyvää hyötyä (tenttivastausten perusteella) - mikä on aina masentavaa - kun toiset taas näyttävät saavan niistä uusia ajatuksia...
Joskus huomaa, että joku ammoin luettu kirja alkaa puhutella uudella tavalla. Hei, nyt eksyin taas aiheesta. Taytyy lopettaa.
Jahas, iskivät sitten spam-botit tännekin. Täytyy vissiin tämäkin blogi muuttaa niin, että vain rekisteröityneet blogaajat voivat kommentoida... Ja hekin vasta hyväksynnän kirjoituksilleen saatuaan?
Ikävää, että roskaviestit vievät ennemmin tai myöhemmin tilaa sananvapaudelta. Siitä olen, Telemakhos, pitänyt blogissasi, että täällä on voinut oikeasti anonyymisti kommentoida - joskin toisinaan joku lukija voi rivien välistä tunnistaa kirjoittajan. Mutta se onkin eri asia sitten.
Ei pari spammia aiheuta mitään toimenpiteitä. En viitsi edes aktivoida word verificationia.
Lähetä kommentti